Lähdimme Hikkaduwasta tavan kansan bussilla kohti Aluthgamaa ja Kalutaraa. Matkaa kertyi 56 km. Kuljettaja oli aivan raivopäinen ajaja, ohitteli ja kaarteli, teki äkkinäisiä keikauksia ja kaarroksia. Mietimme jo, pitääkö jäädä pois ja vaihtaa bussia. Siinä olis kuitenkin voinut käydä niin, että seuraavassa bussissa olisi ehkä ollut samanlainen tai jopa pahempi hurjapää. Istuimme siis takapenkissä ja rystyset valkoisina puristimme selkänojan kaidetta.
Arvatkaa, miksi tuo takaovi oli koko ajan auki. No koska se ei pysynyt kiinni ja oli narulla sidottu auki-asentoon:D Ilmastointi siis toimi, kuten aina rahvaan busseissa...vois sanoa, että miellyttävämpi niissä on tuo ilomanvaihto, kuin ilmastoiduissa, enemmänkin turisteille tarkoitetuissa.
Matkaseuraa takapenkillä. Suomesta Kartolta saamamme kortit ja tarrat ovat kova sana kansan keskuudessa, ne saavat aina hymyn huulille niin isoilla kuin pienilläkin:)
Tämä äiti oli viemässä lastaan sairaalaan nenän ongelmien vuoksi. Isoäiti oli mukana matkaseurana.
Olipa kiva mennä Aluthgamassa samaan parturiin, jossa vuosi takaperin tuli käytyä. Hiustenleikkauksen (n.3,30e) lisäksi sai halutessaan myös päähierontaa (yhteensä 4,70e)...
...ja halutessaan sai vaikka pelkän hieronnan, jolloin hinta oli 200 rupiaa eli 1,35 euroa.
Hiukset olivat sen jälkeen öljyiset ja vähän tahmeat, mutta se ei tahtia haitannut, eipä tuuli heilutellut jakausta sekaisin.
Kadunvarressa oli kullan- ja hopeankiillottajapoika. Oikein kunnon kemistin paja. Sormukset saivat hohtavan pinnan hänen käsittelyssään. Oli siinä kyllä niin monta purkkia ja kippoa erilaisia aineita, että luulin jo koko sormuksien sulavan olemattomiin. Ei sentään. Kerrassaan loistavaa työtä!
Salakuva bussiaseman toimistopuolen työtehokkuudesta. Helle painaa ja onpa se tullut koettua ihan itsekin täällä näinä viikkoina;)
Kalutarassa ystäviemme luona ihastelimme heidän uutta taloaan Tässä keittiö, jota emäntä esitteli todella ylpeänä. Avotulellekin on oma turvallinen paikkansa. Rahojen loppumisen takia seinät olivat pelkkää muurattua harkkoa ja lattia betonia. Ikkunoiden paikalla oli kankaat, koska ikkunat ovat kalliit ja siihen pitää kerätä vielä säästöjä. Seitsemään ikkunaan kuluu varoja noin 1000 euroa. Että saisi lattiat, ikkunat ja seinäpinnoitteet, tarvitsisi rahaa 800 000 rupiaa elikkäs jotain 5000-6000 euroa.
Perhe on todella iloinen, että nyt kotiin ei kuulu autoliikenteen eikä junan melu. Aikaisemmin he asuivat Aluthgamassa juna-aseman vieressä.
Perheessä on kaksi lasta, tyttö Banuka, poika Banushi sekä isä ja äiti. Vuosi sitten heille oli tulossa vauva ja niinpä otimme tälle reissulle mukaan vauvan vaatteita heille viemisiksi. Nyt kuulimme, että vauva oli kuollut kohtuun ennen syntymäänsä. Ouluun Sohville ja Väinölle ja koko perheelle kuitenkin suuret kiitokset vaatteista, jotka saimme mukaamme. Tämä perhe antaa ne toiselle perheelle, jossa on vauva. Myös vihreä traktori oli mieluinen lahja:DD
Meistä tämän maan lapset näyttävät aina vaan niin ihastuttavilta ja suloisilta, hyväkäytöksisiltä ja kohteliailta. Tervehtivät tuntematontakin vaaleaihoista.
Tässä perhe talonsa edustalla.
Ulko-ovi oli todella komea ja ainoa ovi koko talossa. Oliko tuolla kuviolla joku symbolinen merkitys, emme tiedä.
Kameleontti-Antti iski meille tervetuliaisiksi silmää, kun menimme vierailulle buddha-temppeliin.
Täällä on tapana, että liikenteessä tyytytetään torvea, jos joku pysähtyy liikenteessä...vaikka pysähtyminen olisi täysin tarpeellistakin tai jopa pakollista. Tässä temppelin kohdalla ei näköjään saa tyytätä.
Lähes kaikki kulkijat pysähtyvät siinä, tulevat ulos autosta ja ovat seisallaan rukousasennossa tovin. Temppeliä on kadun molemmin puolin, joten rukous on tehtävä katsoen vuoroin molemmalle puolelle katua. Sitten taas matka jatkuu.
Rukoilija
96-vuotias temppelivieras talutettiin tien yli kehottaen autoja pysähtymään.
Komea oli kupoli ja sen sisällä pyöreä buddha-sali.
Oviaukkojen pihtipielet olivat taidokasta käsityötä, sementistä tai jostain sellaisesta kuvioituja.
Buddhapatsas istui neljällä suunnalla pyöreässä salissa. Kun opas kertoi meille asioita, hänen äänensä kiersi ovelasti pyöreässä, kivisessä tilassa. Oliskohan siellä saanut vastaan oman äänensä, jos olisi vähän kuuluvammin puhunut. Sitä ei toki tehty, koska temppeleissä on koko ajan rukoilijoita. Tuli vaan mieleen.
Katossa oli ympyrän muodossa buddhalaisuuden lippuja. Niitä liehuu tässä maassa siellä täällä ja ainakin temppelien läheisyydessä.
Kupolisalia kiersi hienot taideteokset kertoen järjestyksessä buddhalaisuuteen liittyviä hengellisiä kertomuksia. Maalauksia juuri parhaillaan restauroitiin.
Lootuksen kukka on pyhä kukka ja niitä kaupiteltiin myös temppelissä kävijöille. Tässä myyjättärien kukkavarasto tien alittavassa käytävässä. Karun kaunista.
Matka kotiin alkaa. Kuski yritti turhaan saada bussiaan käyntiin. Vasta rahastajan apu moottorin kammesta vääntämällä auttoi ja niin päästiin matkaan. Tämä kuski oli maltillinen ja rauhallinen, mutta bussi oli niiiiin täysi, ettei voi sanoin kuvata. Emme saaneet istumapaikkoja koko 56 km:n matkan aikana. Aina kun tuntui, että nyt ei varmasti mahdu ketään enää kyytiin, niin jo taas pysähdyttiin ja rahastaja huuteli ihmisiä mukaan: Gallegallegallegalle...Galleen päin kun oltiin menossa;) Ja aina kyytiin myös mahtui muutama lisämatkustaja. Toisaalta oli turvallista seistä, kun ei päässyt edes kaatumaan, niin täyttä siellä oli.
Töötöttimen käyttö on mielenkiintoista täällä. Sillä voi viestittää monta eri asiaa kanssakulkijoille: Mene pois edestä tai Moi tai Kiitos tai Odota tms. Kun sitä hommaa seurasi siinä melkein kuljettajan kyljessä tuon matkan, alkoi päästä vähän jyvälle siitä...ehkä, tai ei ehkä sittenkään...TÖÖT TÖÖT!
Busseissa, tuk-tukeissa, traktoreissa ja varmaan myös henkilöautoissa (niitä vähemmän näkee täällä) on paljon koristeita ja juuri uskonnollisia elementtejä. Tässä bussissa oli edessä vilkkuvia buddha-tauluja ja kaikenlaisia killuttimia ja verhoja jopa etuikkunassa. Ei menis Suomessa läpi. Maassa maan tavalla.
Rahastajan piti matkustaa melkein koko matka portaalla avoimen oven vieressä ja seuraava kyytiläinen olikin jo melkeinpä seuraavalla portaalla. Täysi hyöty! Kuskeilla on usein kiire, kun pitää tehdä hyvää tulosta ja saada matkustajat kyytiin ennen muita busseja ja pääseepä sitten pian paluumatkalle taas ennen muita. Tellun hameenhelmat meinasi karata ulos tuulessa.
Kylki kyljessä, reput yhdessä kasassa moottorin päällä edessä, hiki valuen seisoessa melko lämpimällä rosterilattialla ja "tuoksujen" tulvahdellessa, käsivoimien hiipuessa kouristuksenomaisesti puristaen jotain koukkua tai tankoa, että pysyy matkassa...välillä meinas näkökin sumentua siinä. Matka joutui ja kaikki ok.
Hautauduimme kumpikin ihmismassan sekaan, emmekä nähneet toisiamme. Toinen kysyi: "Oletko hengissä?" Vastaus: "Enemmän kuin hullukuskin kyydissä menomatkalla!"
"Kotikaupungin" miesväki jonotti mopoineen bensapumpulle...alennusmyynti vai olikohan yleensäottaen menovettä sattumoisin saatavilla tänä iltana???
Kotiinpaluumme palkittiin parvekkeeltamme näkyvällä upealla, selällään kellottavalla puolikuulla palmunlehtien lomitse. Rankka ja kiva päivä:D
