Lähdimme aamuna muutamana paikallisoppaan kanssa sopimallemme retkikierrokselle. Heti kotipihamme portin takana oli meitä "odottamassa" tämä hiukkasen kulahtaneen näköinen koiranpentu. Täällä ei kyllä arvaa rapsutella noita kulkukoiria, taitavat olla aika kirppuisia.
Retken ensimmäinen kohde oli järviveneily, siihen vähän kalastusta ja muutama rantautumispaikka. Järvelle ajelimme tuk-tukilla melekosen kapeita tientapaisia ja polkuja.
Rannan tuntumassa asui useita perheitä ja he kaikki olivat meitä vastassa. Tämä perhekunta tarjosi meille kookokset janojuomaksi ja antoi vielä toiset mukaankin. Tuo pieni poika oli kovin kiinnostunut meistä ja uskalsi tulla jopa syliin, mutta eräs toinen lapsi alkoi huutamaan aivan hillittömästi, kun näki valkoiset naiset. Palattuamme järveltä lapsen äiti elehtikin meille, että älkää tulko lähemmäksi lasta.
Paikallisoppaamme Dilip.
Muistuttaa erästä tuntemaamme Huppaa;)
Kun lähdimme lipumaan rannasta kohti järvenselkää, perheet tulivat rantaan huiskuttamaan meille. Tämä ystävällisyys ja aito kiinnostus toisesta ihmisestä yllättää joka kerta uudelleen ja uudelleen.
Vuoromelontaa
Saimme näiltä iloisilta kalastajilta ongen lainaksi ja kokeilimme onko järvessä joku muukin kuin varaaniyhteisö.
Perässä meloi kylässä asuva kahden lapsen isä, joka oli muutama vuosi sitten joutunut junaonnettomuuteen ja katkaissut siinä molemmat jalkansa polven alapuolelta.
Kylän ihmiset olivat keränneet rahaa ja niin hän oli saanut jalkaproteesit. Hän käveli niillä todella hyvin eikä sitä edes huomannut äkkiseltään. Annoimme hänelle ylimääräistä tippiä hyvästä palvelusta. Meille sanottiin jälkikäteen, että meidän hyvä karma on lisääntynyt, koska autoimme ihmistä näin.
Ukkonen alkoi nousta järven päälle, mutta siitä ei välitetä täällä. Niinpä mekin päätimme olla välittämättä:)
Waraani Waani Weden Wieressä Wiidakon Warjossa Walkoisia Wieraita Waistoten Weden Wäreet.
Olisko joku tulppaanipuu? Veden pinnalle tipahteli kukkia ja ne jäivät kellumaan siihen veden liikkeen vietäviksi.
Nyt tuulet nuo viestin jo toivat...no, ei me ihan merta samottu, mutta kuitenkin.
Venho oli kapea ja jalat teki mieli laittaa veteen, joka oli kuin keitettyä...tai ainakin "linnun maitoa". Varaanit eivät kuulemma tule puraisemaan ja niinpä rohkeus lopulta voitti.
Kävimme temppelisaarella katsomassa aivan uskomatonta, 800 vuotta vanhaa luostarin temppeliä ja siellä olevaa taidetta.
Nuorena on vitsa väännettävä. Luostarissa on myös nuoria poikia, jotka perheet lähettävät oppimaan elämää ja tieto-taitoja. Piha-alue lakaistaan joka aamu ja ilta ja siihen ei saa astua, ennenkuin se on tehty valmiiksi.
Hattu ja kengät on otettava pois sisälle mennessä
TERVETULOA!
Maalaukset ja patsaat olivat AIVAN uskomattomia. Olimme hämmästyksestä mykkinä, kun niska kenossa katselimme niitä. Seinät, katot, ovet, ikkunat. Joka paikassa oli jotain värikästä.
Ympäriinsä oli "kertomuksia" joistakin tilanteista ja aika järkyttäviäkin asioita. Oppaamme kertoi niistä värikkäästi ja monipuolisesti.
Elämänkaari...
...ja vanhus sen lopulla...
...sekä kuolinvuoteellaan.
Tässä lista lahjoittajista joskus kauan sitten.
Vaikuttavaa, eikö totta!
Järven vesi oli todella vihreää, mutta hyvin puhtaan näköistä. Ja ah, niiiiin lämmintä.
Ravitsevaa retkievästä
Järveltä palatessamme tuk-tuk alkoi yskiä ja sammui lopulta tienposkeen. Korjausyrityksistä huolimatta paikalle piti kutsua apua ja niin pääsimme seuraavaan paikkaan. Punainen peli jäi kohdalla olleen talon pihaan odottamaan remontinkorjuuta.
Oppaamme oli järjestänyt meille illallisen äitinsä kotiin. Kodin keittiö oli hämmästyttävä näky, vanha ja uusi löivät kättä toisilleen sulassa sovussa.
Savihiekkahella
Tuoretta tonnikalaa
Moneen kertaan jauhotetut tonnikalapalat kypsymässä kookosöljyssä. Jo tuoksukin oli hurmaava!
Dinner
Vaikka meille valkoisille tarjotaan aina ruokailun yhteydessä haarukkaa ja veistä, syömme silti käsin aina kun se vain on mahdollista. Ja onneksi olemme opetelleet sen tavan, koska tuntuisi hienostelulta ja suorastaan ehkä vähän loukkaavalta olla niin hienohelma.
Ruokailun jälkeen selvisi, että tuk-tuk ei tule kuntoon tämän päivän puolella ja niinpä talon emäntä toivoi meidän jäävän yöksi kotiinsa. Otimme kutsun vastaan, koska olimme melkoisen maailman mutkan takana ja ulkona raivosi raju ukkosmyrsky.
Koti oli siisti ja persoonallisen värinen, kuten useat talot täällä. Tämän kodin lapset ovat jo aikuisia ja asumassa poissa kotoa, joten tilaa oli ruhtinaallisesti.
Yksi talon pojista, meidän oppaamme, osoittautui oikeaksi monitoimimieheksi. Tässä kangaspakkoja odottamassa talon yhteydessä olevaan ompelimoon siirtämistä ja käyttöön ottamista.
Kun täällä sataa, niin se kans sataa! Monsuuniaika on sitä, että sade tulee yhtäkkiä ja loppuu samoin. Sade tulee yleensä illalla ja paikalliset tietävät sanoa jo aamusta, sataako illalla.
Salamat pieksivät taivasta pilkkopimeässä ympäristössä.
Ompelimo oli suuri ja enimmillään työntekijöitä on ollut 20. Oppaamme sanoi, että hänen unelmansa on antaa mahdollisimman monille ihmisille töitä.
Ja mitä vielä! Monitaituri-oppaamme kanssa tuli puhetta hiustenleikkuusta ja kysyimme, missä kannattaisi käydä parturissa. No hän kysymään, että sopiiko jos hän leikkaa? Tuli selville, että hän on parturikoulun opettaja ja omistaa 3 salonkia.
Sittenpä vain työasu päälle ja sakset käteen.
Eipä tarvi imuria hiusten siivoamiseen, kun on tällainen vekotin. Se on tehty kookoksesta.
Saronginsolmimisoppitunti.
Naisten ja miesten sarongit solmitaan erilailla. Opetamme ne sitten muutaman viikon päästä teillekin:DD
Aikaisin aamunvalossa pihakaivolta vettä hakemassa. Tässä talossa on oma kaivo ja se on ylellisyyttä se. Kaivon edessä pestään astiat ja käydään suihkussa.
Suunnittelimme oppaamme asiantuntemuksella pientä kiertomatkaa sisämaahan.
Talon koira, 3kk, ei ollut musta;)
Aamulenkin näkymiä. Kolli kookoksessa. Uudisrakennusta on joka pikku kylässä ja mutkassa, rakentamisvauhti vain ei päätä huimaa.
Aamulypsyn aika???
Talon koira lähti meidän kaveriksi lenkille, mutta isommat koirat meinasivat hätistää sen tiehensä. Uskollisesti se kuitenkin seurasi meitä eikä jättänyt outoja kulkijoita yksin.
String hopperseja jäähtymässä auringon lämmössä...ai niin, mutta jäähtyykö ne siinä:O
Nämä string hoppersit tehdään riisistä, nämä punaisesta.
Kohtalaisen kokoinen torrakko kodin portaalla on kokenut kovan kohtalon. Muurahaisilla puolestaan on ilojuhlat.
Miauu. Terveisiä kaikille lapsille, minäkin olen vielä ihan pieni.
Opas kierrätti meitä sukulaisissaan, mm. isoäitinsä ja veljensä kodissa. Tässä veli vaimonsa kanssa keittiönsä edustalla.
Tuntuuko teistä rakkaat lukijamme, että teiltä puuttuu vielä jotain vai onko kotiin tullut kerättyä kenties jotain ylimääräistä?
Tämän pariskunnan 13- ja 14-vuotiaat pojat ovat luostarissa munkkipoikina.
Muistoja tsunamista.
Eikä tässä vielä kaikki tämän retken yllätykset. Saimme oppaamme kodissa aidon Ayurvedahoidon, joka tehtiin taatusti tuoreilla ja terveellisillä yrteillä ja lehdillä. Ensin meidät komennettiin suihkuun kaivon viereen (uikkarit päällä:) ja emäntä nosti lopuksi kaivosta kylmää vettä ja kaatoi sen niskaamme. Sen jälkeen pääsimme paikalliseen saunaan = tuolit takapihalle, jossa ei juurikaan tuullut. Istuimme siinä auringonpaahteessa reilun puoli tuntia, kunnes hiki virtasi ja lihakset lämpenivät. Sen jälkeen oli hieronta ayurveda-öljyillä. Hieronnan jälkeen saimme emännän valmistamat kuumat yrttijuomat. Yrtit oli kerätty talon pihalta. Pihassa kasvoi lisäksi mm. vihreää, punaista ja valkoista chiliä, pitkää ja lyhyttä papua, banaania, kahdenlaista currya, lemonia, munakoisoa. Talon emäntä ei osannut kuin kaksi sanaa englantia, eating ja come, mutta esitteli meille pihaa mielellään ja sujuvasti.
Tässä tehdään kylmäpuristettua kookosmaitoa, johon sekoitettiin chiliä ja valkosipulia.
Emäntä piti hiillosta laakeassa astiassa, jossa lämmitettiin kookosmaitoseoksessa kastettuja lehtiä. Maitoseos tuoksui syötävän herkulliselle.
Vieppä tau`it vierahille,
kanna vaivat kauemmaksi.
Jätä luita repimättä,
nivelvaivat tarttumatta.
Virkistytä mielen mutkat,
anna aivojen levätä.
Nosta ilo ylimmäksi,
nauruhermot herkemmäksi.
:D :D :D
Kuumilla lehdillä hierottiin kipeitä kohtia ja lehdet jätettiin iholle hoidon vaikutuksen parantamiseksi. Lehtinipulla myös levitettiin kookosmaitomixeri koko keholle. Oltiin kuin keltatautisen näköisiä. Ehken meitä nauratti, kun katselimme toisiamme. HEKO, HEKO...
Mm kipeään polveen se kookosmaitoseoksessa uitettu ja hiilloksella "kypsytetty" lehti sitten lopuksi siveltiin.
Metsänneitoja...ko?
Taas meille tehtiin ruokaa. Ja arvatkaa vaan, saiko siinä olla apuna. Ihan vähän vain pilkkomisessa, kun monta kertaa tarjoutui auttamaan.
Emäntä kyllä pyysi meitä jäämään vaikka viikoksi ja opettelemaan paikallista ruokakulttuuria.
Ruuanlaiton lomassa emäntä kertoi omasta polvivaivastaan ja ayurveda-lääkkeistään. Polvessa on ilmeisesti todella paha nivelrikko ja valtava jatkuva särky. Annoimme hänelle illalla mukanamme olleita särkyllääkkeitä ja hän kertoi aamulla iloisena, että jalkaa ei ollut särkenyt yöllä lainkaan. Kiitollisena hän otti vastaan lahjamme.
Liikuttuneena seurasimme, kun hän lähti linkuttamaan kipeällä polvellaan lähellä olevaan kauppaan. Palatessaan hänellä oli pienessä pussissa vain 2 kananmunaa, meille tarkoitetut. Saman hän teki ennen aamupalan valmistusta. Voitte arvata, että annoimme hänelle lähtiessämme täkäläisittäin hyvän summan rahaa.
Kattilakaappi
Lunch
Talonväki itse annosteli ruuan meille
Sairaan hyvää munakoisosörsseliä!
Kodista lähtiessämme meitä halattiin lämpimästi ja toivotettiin tervetulleeksi uudelleen.
Tässä aamutuimaan käsitimme, että nämä ns."normaali" ayurweda-hoitolat eivät todellakaan pysty siihen, minkälaista hoitoa me saimme tuolla maaseudun sydämessä. Nyt ei kolota mistään, iho on kuin vauvan peppu ja elimistö työntää pahanhajuista myrkkyä ulos joka tuutista. Olo on uudistunut sisältä ja ulkoa.
Etten sanoisi TEHOKASTA.
