Kotona jälleen

Suuruutta ei ole vahvuus,

vaan se,

että suuntaa

voimansa oikein.

                                            



                   Palasimme matkaltamme kotiin 8.5. mukanamme ihania muistoja niin paljon, että niitä on kelattava vähitellen ja siten aseteltava itseänsä ja
 ajatuksiansa paikoilleen ja kotikonnuille.

Meille oli järjestetty perheittemme toimesta yhteinen äitienpäivä- ja kotiinpaluujuhla mukavassa vanhassa maaseutukoulumiljöössä. Lähes kaikki meidän molemman lapset lapsineen olivat paikalla. Väkeä oli koolla noin 70.

Juhlan kunniaksi puimme itsemme sareihin. Pitihän se potrettikin sitten ottaa:)

Seuraavassa muutamia kuvia ja sanoja siitä kaikesta,

mitä muistelemme ilolla,

mitä tulemme kaipaamaan aina,

mistä olemme kiitollisia,

mitä emme antaisi pois,

miksi matka kannatti tehdä,

mitä haluamme välittää muille.

Elämän ihanimpia asioita

ei voi nähdä

tai edes koskettaa.

Ne täytyy tuntea sydämellään.

Ystävällisyys

Välittömyys

Hymyt

Auringon lämpö iholla

Aaltojen väsymätön kulku

Riippukeinun liike

Herkullinen ruoka

Lapset

Aikuiset

Vanhukset

Sametinpehmeä pimeys

Hedelmät

Täydet bussit

Elämän hyvä yksinkertaisuus

Rikas luonto

Ayurvedahoidot

Ihmisten ahkeruus

Stressitön elämänrytmi

Yrtit

Vavahduttavatkin kokemukset

Luottamus huomiseen

Auringonlaskut

Mummonkädet

Värit

Tuoksut

Aitous

Todellisuudelta voi ummistaa silmänsä.

Muistoilta ei.

::::::

Kiitollisina, niin kiitollisina muistelemme matkaamme ja saamme palata siihen aina yhä uudestaan ja uudestaan.

Ystävyys.

Sitä ei korvaa mikään.

Iloissa, suruissa,

hyvinä ja huonommankin tuntuisina päivinä.

Ihan jokaisena päivänä YSTÄVYYS kirkastaa näköaloja,

auttaa ojan yli,

vie ahtaammastakin paikasta,

tarpeen tullen vetää maan pinnalle takaisin,

iloitsee kanssani. 

Ystävyys.

Sitä ei korvaa mikään.

Bye bye Sri Lanka!

Rakkaat blogimme ystävät!

On ollut suuri ilo jakaa tämä matka kanssanne. Toivottavasti olette nauttineet seurastamme. Blogin tekeminen on ollut haaste ja ilo. Kuvien lataaminen ja mokkulan toiminta ovat joskus koetelleet hermoja. Enimmillään on kulunut 7-8 tuntia yhden blogin tekemiseen. Parhaimmillaan vain 3 tuntia. Ja aina kun jonnekin lähtiessä kameran on jättänyt  "kotiin", olisi tullut taas niin mahdottoman hyviä kuvia. Niinpä opimmekin jo aika alussa, että otetaan kamera aina mukaan ja menoksi.

Lukukerrat ovat todella yllättäneet meidät. Nyt jo lähes 7000 lukukertaa täynnä, 15 eri maassa, mm. Malesia, Serbia ja Australia uusimpia katsojamaita luetellaksemme.

Tässä hetkessä ajatustemme kulku on sekava vyyhti, kuin varisten lento sinne tänne.  Täällä on ollut ikävä kotiin ja aivan varmasti kotona tulee olemaan ikävä tänne.

Kaikkea täällä.

Tämä matka on ollut suuri lahja meille molemmille. Kokemuksen arvo, jota nyt kannamme sydämissämme, on sanoinkuvaamaton. Osa sydäntämme jää tänne. Ennenkaikkea tämä matka on ollut syvällinen matka omaan sisimpäämme.

Olemme nähneet köyhyyttä, suurta puutetta, väkivaltaa, kaikenlaista kurjuutta. Olemme nähneet langan laihan kerjäläisen anovat silmät ja sanattoman pyynnön. Voinko minä, kaiken hyvän saaneena, omistavana, kulkea hänen ohitseen antamatta ropoa anovaan käteen.

Kerjäläisiä emme halunneet kuvata, sillä heidän katseensa on jäänyt ikuisiksi ajoiksi sydämiimme.

Täällä näkemämme ja kokemamme ilo, rakkaus ja ystävällisyys, rehellisyys ja pyyteettömyys ovat auttaneet oivaltamaan, mikä on tärkeää tässä elämässä, mikä turhaa ja joutavaa. Kätkemme ne sydämiimme ja toivomme muistavamme ne aina ja ikuisesti. 

Olemme huomanneet, missä päin tahansa maailmassa löytää aidot ihmiset ymmärtämällä ja hyväksymällä eri kulttuureja, luottamalla omaan vaistoon ja ihmistuntemukseen sekä menemällä puolitiehen vastaan. Yhteisen kielen puutekaan ei estä lämpimien ystävyyssuhteiden syntymistä. Olemalla ihminen ihmiselle, läsnä tässä ja nyt, on kaikki mitä tarvitaan.

Tunteittemme kirjo on kuin tämän tekstin ensimmäinen kuvamme täyden kuun tuulilyhdyistä. Tunteemme ovat heilahtaneet äärilaidasta toiseen, kuin nuo kauniit värit tummasta voimaväreihin saakka. Lyhdyt heiluvat tuulessa samoin kuin tunneskaalamme itkusta nauruun, ärtymyksestä hyväilyihin ja halauksiin, ikävästä iloon ja onneen.

Elämä on matka, ei asema.

Antakaa hyvät ihmiset itsellenne lupa matkustaa, vaikkapa mielen maailmaan. Ottakaa se mahdollisuus vastaan, jos se vain suinkin tulee kohdalle. Sillä niinhän se on, että kaikella on aikansa, eikä matkustamisen antamaa pääomaa voi saada mistään muusta. Eikä sitä voi kukaan ottaa toiselta pois. 

Se on lahjaa se.

Haluamme kiittä teitä kaikkia rakkaita läheisiä ja ystäviä, jotka olette kannustaneet meitä ja kulkeneet kanssamme tälläkin matkalla.

 

Tähän päättyy matkablogimme Sri Lankasta...ainakin tältä erää;)

Hellu & Tellu

Ennen hyvästejä

Tämä yllättävä vierailija ilmestyi "kotimme" takapihalle.

Tehän tunnistatte jo skorpionin, eikö totta?

Perheen äiti kattoi aina meille ateria olohuoneeseen. Lapset, äiti ja amméé söivät toisessa huoneessa tämän pienen pöydän ääressä. Uskomatonta!

 Kahden viimeisen päivän aikana vasta kaikki aikuiset istuttiin saman pöydän ääreen, sekin tapahtui vasta suuren houkuttelun jälkeen.

Siellä me missä muutkin:))

Lauanataina perheen isä kävi kangasostoksilla Colombossa. Me naisväki lasten kanssa lähdimme uimaan rauhalliselle biitsille n. 20 km päähän.

Lapset nauttivat suunnattomasti uinnista ja rantaleikeistä.

Ilonpäivä heille!

Täyden kuun juhlaa

Joka kuukausi täyden kuun aikaan vietään juhlaa. Joka kolmas kuukausi on viikon kestävät juhlat, niinkuin tällä kertaa. Nyt oli lisäksi Buddhan syntymäpäivä, siksi valaistukset ja juhlimiset olivat valtavat.

Jokaisessa talossa oli aseteltu värikkäitä lyhtyjä ja valoja palamaan pensaisiin ja puihin.  Tässä meidän "kotipihamme" valaistuneena illan hämärtyessä.

Kävimme katsomassa Gallen kaupungissa illan viettoa. Temppeleihin oli valtavat jonot, koska siellä jaettiin ihmisten tuomia lahjoituksia, ruokaa, hedelmiä, limsaa jne.

Nämä nuoret ovat pikkutraktorin vetämässä kärryssä riennossa mukana. Tällaisiä kärryjä oli tosi paljon liikenteessä. Ilo tuntui olevan ylimmillään joka kulkupelissä. Kaduilla juhli iltamyöhään vanhuksia, aikuisia, nuoria ja lapsia.

Gallen muuri juhlavalistuksessa.

Saman taivaan, tähtien ja KUUn alla TE ja ME!

Meille järjestettiin iltaruokailu rannalle. Nuotiovehkeet rantahiekalle ja tulet roihuamaan. Ihana ilta. Pimeää, lämmintä, rauhaisaa......:))

Kalat ja ravut sulassa sovussa hiilloksella.

Herkullista, marinaadina valkosipulia, sipulia ja soijakastiketta.

Lähtöhaikeutta puolin ja toisin.

Talon isäntä kävi hakkaamasa viidakkoveitsellä oman puun banaatitertusta kotiinvietävää meille.

Padassa porisi kookosmaidosta ja yrteistä keitettävä öljy tuliaisiksi kotiin.

Voi sitä vieraanvaraisuutta!

Vielä lämmin öljy ja banaanit entisestääkin täysiin kasseihin pakattavaksi! Toivottavasti tulli sallii meidän tuoda ne kotiin saakka teille rakkaille maistiaisiksi.

Negombon kaunis katolinen kirkko.

Negombon asukkaista enemmistö on katolilaisia toisin kuin muualla maassa, jossa buddhalaisuus on vallitseva uskonto.

Tänään jätämme haikeat hyvästit Sri Lankan auringolle ja tälle ihastuttavalle maalle!

Lähtötunnelmia välitämme teille illalla........