Sisäsiisti sisilisko
Tämä hedelmä on mangus. Siitä syödään valkoinen ydinosa, joka on oikea antioksidanttipommi.
Teenkerääjänaiset ovat pukeutuneet kuumuudesta huolimatta todella monikerroksisesti, koska pensastossa on paljon erilaisia pikkueläimiä ja vähän isompiakin, kuten käärmeet, liskot ja sen sellaiset. Niiltä voi saada erilaisia tauteja tai esim. vaarallisia puremia. Joillakin kerääjillä on hanskat kädessä ja jopa varvasväliläpsyt jalassa. Nopeasti kädet napsivat teepensaan vaaleanvihreitä, uusia lehtiä pensaan päältä. Olemmekin ihmetelleet, kuinka pensaat pysyvät niin tasaisina ja saman mittaisina joka paikassa, missä vaan niitä näkee. Sekin selvisi, kun pyydettiin saada kuvata naisia ja samalla kysyttiin asiaa heiltä.
Valmista teetä on monen tasoista, paras on huomattavasti kalliimpaa kuin halvin pussitee. Mitä karkeampi irtotee, sitä parempi ja kalliimpi. Ihan se loppujauho laitetaan sitten teepusseihin ja juuri sitä paikalliset tarjoavat jopa ravintolassa. Siinä välissä on yli 5 eri "tasoa".
 |
Vyötärölle on sidottu narulla säkki, jonne teenlehdet laitetaan. Kerääjien kädet vaan viuhuvat, kun he napsivat lehti lehdeltä käteensä ison nipun ja vippaavat sen säkkiin.
Eipä näitäkään naisia tuntunut työn raskaus painavan. Pyysivät meiltä uusia hanskoja ja kenkiä, mutta mistä meillä yhtäkkiä oli antaa...vaikka mielessä kyllä kävi antaa jalasta omat sandaalit.
Naapurikioskin poika ja lemmikki
Hellyyttä hällekin:)
Ovi kauppaan
Mummo ja lapsenlapsi
Olimme käyneet pari kertaa läheisessä kioskissa ja ostaneet paikalliseen tapaan verrattuna paljolla rahalla (2-3 eurolla). Seuraavan kerran ollessamme poikien kanssa aamulenkillä, mummo huomasi meidät ja antoi ison kasan banaaneja "vain meille suomalaisille". (Se on niin kumma juttu, että toista ymmärtää, vaikka ei ole minkäänlaista yhteistä kieltä.)
Banaanien pakkauspaperina oli vielä silloin kuluvan kuukauden kalenterilehti. Teki mieli viedä se takaisin, josko olisivat vielä tarvinneet;)
Duunikeittiömme teho- ja monitoiminaiset
Kuinka saisin rikki kookospähkinän?
Vasemmalla tyttöpuoli, oikealla poikapuoli. Ja poikapuoli on kuulemma herkullisempi, sanoivat paikalliset kokit.
Kookoksen puolikkaasta raastetaan hedelmäliha veivattavalla koneella, joka onkin todella tehokas- ja varmasti raskaskäyttöinen. Aiemmin yrittäessämme samaa hommaa käsin puukolla ja vaikka millä vehkeellä ihmettelimme, miten paikalliset sen tekevät. Helppoa kun sen osaa!
Raaste teki kädet mukavan öljyisiksi ja pehmeiksi.
Keittiön naiset vitsailivat ja hulluttelivat valmistaessaan ruokaa. He kertoivat meille myös salaisuuksia, mm. miten morsiamen ihoa hoidetaan ennen häitä mahdollisimman pehmeäksi ja sileäksi juuri kookosmaidolla.
Kookoksen hedelmälihan sekaan lisätään vettä ja seos pyöräytetään tehosekoittimessa.
Sen jälkeen "mössö" siilataan ja puristellaan käsin, jolloin kaunis valkoinen maito valuu astiaan.
Tätä maitoa sitten käytetään ruuan valmistukseen.
Pöytään kiinnitettävä leikkuuveitsi oli TODELLA terävä, onneksi terän sai käännettyä turvallisesti piiloon, kun sitä ei käytetä. Missäs kunnon kokkiveitsi?
Linssejä, sipulia, carrya, chiliä, suolaa, kurkumaa, paprikajauhetta...
...ja pataan vielä kookosmaitoa. Nam!
Piiitkiä papuja pilkotaan käsin.
Munakoisoa, papuja...
...ja jälleen carrya, chiliä ja muuta mukavaa.
Kun tekee käsin, säästyy turhalta tiskiltä. Tottumattomalla nuo chilit ja muut kirvelevät kuulemma kovasti käsiä. Uskoimme sen, emmekä halunneet kokeilla;)
Ruoka valmistetaan aina avotulella. Pitkät kepit sytytetään toisesta päästä ja niitä on sitten helppo lykkiä padan alle, kun tuli tekee työtänsä. Tyhjäksi raastetut kookoksenpuolikkaat laitettiin myös tulipesään. Keittiössä oli huikean hyvä tuoksu, kun tulen, savun ja erilaisten vahvojen ainesten aromit sekoittuivat.
Milläs vuosisadalla meillä kotosuomessa tehtiin näin?
Rokalahjoituksia tuodaan pojille ja henkilökunnalle muutamana päivänä viikossa. Tämän tytön perhe toi eräänä iltana oikein maittavan dinnerin = illallisen. Katolisen luostarin nunna oli mukana. Rintarinnan autetaan, olipa katolilainen tai buddhalainen.
Nuoret osallistuvat auttamiseen innokkaina.
Lahjoittajat myös annostelevat ja jakavat ruoan
Riisiä pitää keittää yhdelle aterialle kolmisen kiloa ja jos siitä jää yli, sen saavat kanat. Kun lahjoittajat tuovat ruokaa, heillä on yleensa riisiä reilusti ja siitä jää seuraavallekin aterialle. Niinpä talon omassa keittiössä tarvitsee keittää riisiä vain yhdelle päivän aterialle.
Riisipadan päällä oli tämä ihastuttava banaanipuun lehvä kantena ja sanomalehteä vielä päällä.
Ensin ruoka jaetaan pojille, vasta sitten vieraille ja henkilökunnalle. Hieno homma!
* * * * * * * * * * *
Täällä koettua asioiden vähäeleistä ja yksinkertaista toteuttamista ja tekemistä haluaisimme itsekin oppia ja muistaa sen sitten myös kotona!
