Kotikylämme ahkerat työntekijät. Nämä tummut ovat joka päivä hakkaamassa tupakkaa silpuksi ja käärivät sitä lehtikääröihin myytäväksi. Tarviitteko muuten alumiinikattiloita? Suomesta taitaa olla vähän vaikea saada tällaisia nykyisin. Tässä ihan vaan jalkakäytävällä. Helppo ostaa, ei tarvitse vaivautua edes kauppaan sisälle:)
Lähdimme vapaapäivän kunniaksi Ambalangodaan, viereiseen kylään. Tarkoitus oli lähteä junalla, mutta olisi pitänyt odottaa pari tuntia. Tämä herra osasi neuvoa meitä, kun tuo paikallinen kirjoituskieli vielä vähän tuppaa takkuamaan nääs. Hypättiin tuk-tukiin ja eikun menoksi.
Tällä kertaa on blogissamme kuvia, jotka saattavat pelottaa esim. lapsia. Hyvät blogimme lukijat, arvioikaa itse, pystyykö lapsenne katsomaan kaikki kuvat.
Tämä temppelisaari on ihan kotikylämme, Hikkaduwan, rannalla.
Temppeli oli säilynyt tsunamin hyökyaalloista lähes koskemattomana. Katto oli rikkoutunut, mutta Buddhan patsas, alttari, maalaukset sekä sisätilat säilyivät kokonaan. Ihmeellinen juttu ja näin lähellä rantaa.
Buddha-patsaita on lähes joka nurkalla. Tämä suuri patsas on pystytetty tsunamin jälkeen. Iltavalaistuksessa mahtava näky. Tulomatkalla bussissa paikalliset ihmiset nousivat hetkeksi seisomaan tämän patsaan kohdalla.
Riisinippu tuk-tukin ikkunalla tuottaa hyvää onnea.
Tervetuloa, mutta ei minua nyt jaksaisi oikein kiinnostaa kaikenmaailman vieraat.
Kävimme tutustumassa kilpikonnan munien hautomoon. Kilpikonnat munivat meren rantahiekkaaan. Jotkut ihmiset "varastavat" munia ja syövät niitä, koska he uskovat , että munat sisältävät aivoille ja lihaksille energiaa antavaa ravintoa. Toiset ihmiset vuorostaan tuovat munia turvaan tällaisiin hautomoihin. Ne ovat hiekassa hautumassa 48 vrk ja kuoriutumisen jälkeen pikkukonnat päästetään mereen luonnolliseen elinympäristöönsä.
Näissä altaissa olevat kilpikonnayksilöt ovat jollain tavalla sairaita ja niille on turvallisempaa elää valvotussa altaassa.
5 kk
Viiden päivän ikäinen vauveli.
1 v
Tältä 15 vuotta vanhalta konnalta puuttuu oikea etujalka.
Stressaantunut lapsukainen. Hän on laittanut sen merkiksi etujalkansa kilven päälle.
Hei, olen Victor, 50 vuotta vanha! Puraisen mielelläni kättäsi, jos uskallat sen työntää lähelleni. Minultakin puuttuu etukäpälä, mutta uin silti aika lujaa.
Meitä on moneksi. Kohta täältä tullaan maailmaan kun tuo aurinkokin lämmitää niin mukavasti. Päivällä mukavat 50 astetta hiekanpinnalla.
Portti vapauteen! Tämä hautomon omistaja kertoi liikuttavan tarinansa. Hän oli menettänyt tsunamissa vaimonsa, lapsensa ja sisaruksensa. Hänen kotinsa on silloin ollut tällä samalla paikalla. Nyt hän on omistanut elämänsä kilpikonnien auttamiseksi. Ei kyllä näkynyt hymyn häivää kasvoilla koko vierailumme aikana. On varmasti niin traaginen kokemus, että siitä ei hevillä selviä.
Heippa! En jaksa enää vieraille eväänikään heilauttaa.
Matkamme jatkui tälle ikimuistoiselle paikalle - tsunamin muistomerkille.
Muistomerkki on pystytetty lähelle sitä paikkaa, jossa juna suistui raiteilta tsunamiaallon vuoksi. Turmassa menehtyi 1270 henkeä. Kaiken kaikkiaan tsunami vaati Sri Lankassa 50 000 ihmisen hengen. Kuvareliefi on pronssia. Kattona suuri aalto, samaa materiaalia. Vaikuttava monumentti. Alla yksityiskohtia reliefistä.
Kaikki palmut rannan tuntumassa katkeilivat tai kaatuivat kokonaan. Nyt on jo uusi palmukasvusto noussut entisten tilalle. Täällä palmut ja kaikki muukin luonnossa kasvaa todella vauhdilla, koska ilmanala on niin suotuisa.
Tsunamin jälkimaininkeja
Uudet rakennukset ovat moderneja ja hyvin rakennettuja.
Yhtenä ongelmana uudisrakentamiselle on se, että entisten rakennusten omistajat ovat menehtyneet tsunamissa. Rakennusten raatoja on pitkin rannikkoa. Niihin ei voi rakentaa, kun tontin omistajat ovat "manan majoilla" eikä tiedetä, kenen kanssa tonttikauppaa pitäisi käydä.
Seuraavaksi tutustuimme kaivokseen. Kaivoskuiluja oli eri syvyisiä, 10, 20, 30 metriä. Tunnelit välissä. Tikapuita pitkin ukot alas ja käsivinssillä puusaavissa maa-aines ylös.
Jalokivet erotetaan käsiseulonnalla korissa vedessä huuhtoen, kuten meillä kulta vaskoolissa.
Tässä nämä valkoiset ovat kuukiviä. Ei ihan pikku hippuja.
Kaivoskierroksella oli myös hyötypuita polun varrella. Tässä papaija.
Nuorta kanelipuutarhaa kaivosalueella. Setä "Lipevä" yritti kaupata innokkaasti kanelia eri muodoissa. Kanelipuun runko kuoritaan ja sen alla oleva "nilakerros" on juuri sitä kanelia, joka kääriytyy rullalle kuorittuna ja kuivuessaan. Sitten se pätkitään kanelitangoiksi tai jauhetaan hienoksi.
Jalokiviä joka lähtöön.
Kivet hiotaan veden kanssa ja sen jälkeen työstetään koruiksi hopeaan, kultaan tai valkokultaan.
Ahjo hehkui melekosen kuumana.
Setä "Lipevän" korut."OOH" hän sanoi, kun näki tämän kuvan kamerassa.
Hän vei meidät lopuksi alueen ilmastoituun jalokivikauppaan, jossa oli aivan mahdottomat määrät kivikoruja. Eipä tullut kauppoja, vaikka hän houkutteli suomenkielellä "Tulke katsoman, tulke katsoman, huva koru huva kivi. Raha ei ongelma, sertifikaatti on, kortti käy, hotellin nimi huva. Osta koru, rouva kaunis, mies iloinen". Mitäs tuumaatte, N ja O??? :D:D
Päivä puolessa ja jo viides paikka menossa. Eipä me täällä vapaapäivänäkään ihan joutavana lökötellä. Meinattiin kyllä ensin tämä päivä istua torin laidalla ja seurata paikallisten hyörinää, mutta toisin kävi;)
Museossa oli pitkälti yli sata erilaista naamaria, vanhimmat 1600-1700-luvuilta. Niistä jokainen on "lääke" eri vaivaan, kuten esim. hammassärkyyn, naisten vaivoihin, päänsärkyyn, vatsatauteihin ja kaikkeen mahdolliseen. Voitte arvailla, mikä näistä seuraavista on mihinkin vaivaan. Sillä kun pelottelee, niin jopa vaiva kaikkoaa.
Naamarit ovat kevyttä balsamipuuta ja siten kevyitä käyttää.
Tässä kuvaelmassa talon kuistilla istuvalla naisella on ollut kauhea päänsärky jo kauan. Paikalle on kutsuttu noitatohtori, rumpali ja tanssijat häätämään tauti pois.
Tanssi on täällä myös keino ajaa paha ja taudit pois.
Kobraa pukkaa joka reiästä, hui. Onneksi me ei olla nähty täällä vielä kobraa muualla kuin rannalla käärme-esitystä kaupittelevan miehen kassissa.
Upeaa, niin upeaa käsityötä vuosikymmenien takaa.
Ja taas!
Sapluunat siististi tallessa. Ne asetellaan puun pinnalle ja piirretään naamarin malli siihen.
Nuorena on vitsa väännettävä; etualalla oleva poika ei varmaankaan ollut vielä 15v.
Näytti helpolta tuo maalaaminen, mutta ei kuitenkaan liene sitä.
Täällä mikään juttu tai tekeminen ei ole yksinkertaista, vaikka muuten elämä on aika relax ja kaiken ehtii huomenna, jos ei tänään ole aikaa. Tai vaikka ensi viikolla.
Jos johonkin tarvitsee kyytiä, koskaan ei voi olla varma, onko etukäteen sovittu hinta se lopullinen hinta. Rahaa nämä ihmiset tarvitsevat, mutta joskus se pikku "huijaaminen" vaan ärsyttää niin suunnattomasti.
Olimme lähdössä jokiristeilylle. Sovimme hinnan ja maksoimme etukäteen. Jäimme saamaan vaihtorahaa. Palattuamme vaihtorahan antaja oli häipynyt. Että ma hermostuin!
Toisaalta meillä oli melko hauska matka ja se vähän vähensi harmia.
Varaaneita uiskenteli joessa (tuo kyllä näyttää ihan piisamilta tms, mutkun ne oli niin nopeita uimaan piiloon). Ihmetyttää vaan, kun asumukset olivat ihan siinä veden äärellä, niin eikö ne otukset nouse pihoille, huh.
Mangrovemetsikön siimeksessä
Joella oli tosi paljon katkarapuaitauksia, joissa oli pyydystäjiä, niin miehiä kuin lintujakin.
Saavuimme keskellä jokea oleville kala-altaille. Siellä vaan istumaan laiturin tapaisellelavitsalle ja jalat veteen.
Pikku krokotiili oli aika pehmeänahkainen ja kivan tuntuinen. Ja kaiken lisäksi se nauroi valloittavasti:)
Kalat alkoivat näykkimään jaloista kuollutta ihosolukkoa. Aluksi se kutitti aika lailla, mutta kyllä siihen tottui. Jotkut kalat näykkivät aika kovastikin, se tuntui kuin pieninä pistoksina.
Jokaiselle annettiin kupponen kalanruokaa, jota ripoteltiin veteen jalkojen juureen. Silloin kalat oikein hyökkäsivät jalkoihin.
Eräs paikallinen mies oli tosi hauska, nauroi ja piteli vatsaansa, kun kalat kutittivat. Nauru oli tarttuvaa ja me kaikki siellä olevat nauroimme mukana aivan mutkalla ääneen hohottaen:D
Kuin punaista puuroa tuo kalamassa.
Uupumattomat uurastajat, tehokkaat työntekijät. Oli nääs aika sileät ja pehmeät jalat tuon jälkeen.
Menimme veneellä usean sillan alta ja päät piti laskea alas, ettei kolahtanut. Yhdellä sillalla oli iloinen huiskuttaja.
Kotimatkan kuljimme paikallisten punaisella bussilla, joista meitä on varoiteltu. Ihan siisti ja mukava matka kuitenkin oli. Maksoi 27 paikallista rahaa yhdeltä ja sehän on noin 18snt. Hintansa väärti!
Kotipaikkamme isiä lapsineen menossa rannalle. Täällä on kouluista ja monista työpaikoista nyt uuden vuoden loma ja rannat täynnä paikallisia perheitä polskimassa ja hauskaa pitämässä.
