Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Vasta aamulla näimme, miltä hotellimme etupiha näytti. Siinä oli kuvattu elämää alueella, jonne olimme menossa elikkäs Wedda-alkuperäisheimon luokse.
Tämä oli näkymä, kun astui hotellin portista ulos. Yksi lehmä olisi halunnut mennä tuonne oikealle, tuo ruskea, mutta aikansa ammuttuaan lähti alistuneena ja nöyrästi muiden perään:D
Jos ihminen on nähnyt ja kokenut jotain kaunista ja hyvää, ajatus kokemasta ja näkemästä laitetaan tuollaiseen kangaskoppaan. Siten se kaikki hyvä tuottaa edelleen säilöjälleen kaikkea hyvää. Silti hyvät asiat ja sen leviäminen eivät häviä kopasta.
Kappas, pysähdystauolla näimme eläinkunnan kansaa. Koira taitaa vainuta tuon varaanin.
Vaarallinen varaani vaanii vedessä viksusti vaieten
Wedda-heimon luokse oli pitkä tie ja kas, kauniita maisemia!
Dambana
Mutkan takana meitä odotti Wedda-alkuperäiskansalainen, tulkkimme. Weddoilla on oma murteensa, jota Sri Lankan valtaväestökään ei kaikistellen ymmärrä.
Tulkki oli tosi mukava, iloinen ja eläväinen jalkojen ja käsien vammoista huolimatta; liekö reuman runtelemat.
Kun astuimme ulos autosta, uskomaton kaskaitten ja lintujen konsertti kaikui metsässä. Niin mieletön, että ihan korviin koski.
Valtava tunne vyöryi sisimpäämme. Hengitimme syvään luonnon rauhaa, seesteisyyttä, tuoksuja, hetkeä tässä ja nyt.
Heimon 4. kuningas. King.
Arvonimi periytyy sukupolvelta toiselle. Tämä herra oli todella arvonsa tunteva.
Saimme hetken viivähtää paikalla ja tehdä kauppoja heimon tekemistä luonnonmateriaalikoruista.
King kertoi heimon elämästä ja tulkki käänsi sen shingaleesiksi, josta oppaamme vielä tulkkasi meille englanniksi.
Veddat ovat Sri Lankassaa asuva alkuperäiskansa. He polveutuvat alueelle vähintään neoliittisella kaudella tulleista ihmisistä. Heitä on nykyisin 350 perhettä. Noin 2 500 henkeä, joista 300 puhuu edelleen veddan kieltä. Veddat kutsuvat itseään nimellä Wanniya-laeto, eli vapaasti käännettynä metsänkäviät.
Nykyisin veddat ovat muuttuneet enemmänkin kastiksi, kuin varsinaiseksi etniseksi ryhmäksi. Suuri osa heistä elää samalla tavalla kuin heidän singaleesinaapurinsa maaseudun yhteisöissä. Yleensä heidän katsotaan olevan samassa asemassa, kuin singaleesien hallitseva Goyigama-kasti. 1980-luvulla osa veddoista siirrettiin heidän perinteisiltä asuinalueiltaan itäisiltä ylängöiltä.
Kuninkaan poika, seuraava kuningas.
39-vuotias ihastuttava tulkkimme...
...sekä hänen kätensä...
...ja jalkansa.
Kuningas tekee itse erilaisia lääkeseoksia luonnon aineksista. Hän on eräänlainen tohtori, joka parantaa sairaudet ja auttaa erilaisissa vaivoissa. Mielellään hän kertoi, mikä seos tehoaa mihinkin. Sertifikaatti seinällä kertoi hänen ayurweda-opinnoistaan.
Talot oli tehty puhvelin lannan ja hiekan seoksesta. Ei ne ainakaan haisseet yhtään;)
Naiset istuivat omissa oloissaan eri rakennuksessa. Ilmeisesti he eivät saa osallistua yhteisiin tilaisuuksiin.
Heimossa työt tehdään käsipelillä ja vanhanaikaisilla työkaluilla. Maata viljellään ja sieltä saadaan kaikki tarpeellinen. Jousella ammutaan riistaa lisukkeeksi.
Muutama koru löysi uuden omistajan, tässä vielä viimeistellään ostamaamme kappaletta.
Kun meidän oma oppaamme sanoi meille, että voimme istua kuninkaan viereen penkille ja hän voi ottaa kuvan, kuningas suuttui hänelle. HÄNEN itsensä olisi pitänyt antaa vieraille lupa istua.
Tässäpä me nyt sitten istumme kuninkaan vieressä vähän muikean näköisinä.
Hänen suuttumuksensa takia meiltä jäi jousiammunnat ja muut mukavat väliin.
Ei muuta kuin autoon ja tien päälle.
Katossa roikkui pahaa ja turhuutta pois ajava onnenkalu.
Kuningas ja presidentti.
Nämä lapset eivät käy koulua.
Heimon oma sairaala.
Heipä hei veddalaiset!
Olishan tuo ollut kiva meidänkin kokeilla jousiammuntaa ja katsoa tulentekoa ym.
Mutt´ ei sitt´
Tietyömaata, sitä tällä matkalla riitti yllinkyllin.
Teitten kunto oli aika usein tätä luokkaa ja
vauhti sen mukainen.
Ihmettelimme naisten määrää tietyömailla. Ajattelimme ensin, että onko nämä naiset vankien pakkotyössä vai mitä hullua.
Huomatkaapa, kaikilla huomioliivit ja kypärät!
Mutta sitten meille selvisi, että he ovat ihan omaehtoisesti tässä työssä. He saavat palkkaa nimittäin n. 200 €/kk. Se on kova raha täällä. Ei koulua käymättömät naiset saa yleensä kuin 40 €. Kyllä se laittaa lapiota ja kuokkaa heiluttamaan. Naiset olivat kaikenkaikkiaan tosi ahkeria. Työnjohtaja seisoi vieressä tumput suorana ja toiset hikoili hommissa :((
Kuumimpaan päiväsaikaan kaikilla naisilla oli päässä tällaiset huivit. Helmat hulmuten he näyttivät tekevän työtään.
Asfaltin säästöä. Hyvin pääsee ravin puolelle, jos ei tien leveys riitä:))
Ota myyntipöytäsi ja käy!
Tienvarrelta napattuja muistoja
Vaude, mikä tie!
Sigiriya, The Lion Rock on 200 metriä korkea.
Tellu lähti oppaan kanssa kiipeämään tuonne vuoren laelle. Portaat menevät tyhjän päällä vuoren reunaa pitkin.
Vuori on saanut muotonsa leijonan tassun jäljestä.
Vuoren juurella on vanhoja asumuksia kuningas Kashyapan vallan ajalta, noin 2600 vuotta taaksepäin.
Yhä ylös yrittää...
Kuninkaan istuin.
Kivahan se on koirankin käydä katselemassa maisemia.
Kallioseinämissä oli upeita maalauksia ja ihmeen hyvin säilyneitä ne onkin!
Näkymät reitin varrelta olivat aivan mahtavat.
Portaita oli monin paikoin toki jouduttu tekemään uudestaan, mutta vielä siellä näkyi niitä alkuperäisiäkin.
The Lion Rock
Sinne vaan hiukan heiluville ja nariseville portaille tossua toisen eteen:D
Huomaa luolat kallion seinämässä.
Tässä alkuperäisiä portaita. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan kiivetä noita. Miten lie päässeet aikanaan noita pitkin ylös, kun kallio on kupera ja "askelmat" jotensakin aika pieniä.
Vaikka huipulla tuulisi, niin eipä huolta. Aita oli paikoin suojana.
Opas sanoi, että kyllä nämä ovat tosi vahvat ja lujat portaat...näki kai kiipeäjän kasvoista pienen, ihan pienoisen epäilyksen ennen portaille astumista;)
Kalliossa oli luolia, joissa on ennen ollut asuntoja.
Porraskaiverruksia
Puun suonikohjuja???
Vuoren juurella ovat argeologit kaivaneet esiin kuninkaan aikaisen n. 2500 vuotta vanhan kylpylän.
Kylpylän pohjapiirustus.
Illalla saavuimme hotelliin tästä ovesta. Juolahti kyllä mieleen, että mihin ihmeen rotanloukkuun ne NYT meitä rahtaa.
Toimisto antiikkiesineineen.
Tämä keittiö oli käytävän varrella. Pojat näkivät varmaan meidän kasvoista, että nyt ei ihan taida olla kaikista mieluisin yösija tarjolla. He hoputtivat meitä yläkertaan ja simpsalapim
Meitä odotti talon parhaat, antiikikalustein sisustetut,omat isot ja erittäin siistit huoneet:))
Parivaljakko oli vuorostaan varannut itselleen vaatimattoman alakerran huoneen.
Hävetti, hävetti omat ajatukset, ennakkoluulot ja se, että meille annettiin luksusta ja he saivat karun petipaikan.
On meillä poloisilla vielä paljon oppimista tästä kulttuurista ja ihmisistä!
Yäkerran makuukamarin viereinen huone:)
Huomenna matka jatkuu Anuradhapuraan.
Siispä uusi päivä ja uudet purjeet!
