Että se on joskus takkuista tää blogin teko: kuvat häviää, tulee siansaksaa, tallennus epäonnistuu, nettiaika loppuu, väsymys voittaa...mutta yhtä kaikki teemme tätä mielellämme ja ilolla. Toivottavasti vastaanotto on samanhenkinen:DD
Hotellipyykit jalkojen päällä hymyssä suin ja hyvin hoituu!
Aikansa elänyt tämä yksilö, kuten oli hotellikin Mirissassa. Huh mikä paikka!
Mentiin ihan hakuammunnalla merenrantahotelliin, joka osoittautui aikas...hmmm...No, huone sinänsä oli siisti ja kaikki petivaatteetkin sai, kun pyysi, mutta muuten palvelu ei pelannut. Yö oli meluisa ja rauhaton, koska henkilökunta juhli uudenvuoden odotusta lähes aamuun saakka. Aamulla he sitten nukkuivat ja aamupalasta ei ollut tietoakaan. Edellisen illan ruuantähteet lojuivat yhä ulkopöydällä variksien nokittavana. Yäk.
Jätimme sovitusta majoitusmaksusta 1/4 huoneen pöydälle ja häivyimme. (Saatiinpa kuitenkin lämmin suihku, ylellistä meille täällä.)
Illalla söimme viereisen hotellin ravintolassa. Kalat sai valita rannan kalapöydältä.
Syönnin jälkeen olimme puolipukeissa huoneemme parvekkeella ja lops, ovi meni lukkoon. Huutelimme sieltä kolmannesta kerroksesta alas pihalle, että help help. Ravintolan pojat alkoivat siinä päitänsä raapimaan ja etsimään avainta. Pian poika tulikin naapurin oven kautta yhteiselle parvekkeellemme ja kaatoi pussillisen avaimia siihen lattialle. Aikansa soviteltuaan niitä oikea avain löytyi ja sesam, ovi aukeni.
Siili ja sen kaveri.
Rantakaistaleella oli vierivieressä hotelleja ja ravintoloita. Niissä oli mukavasti eri väreillä maalattuja kalusteita ja erilaisia lamppuja puissa roikkumassa. Harmi vaan, kun illalla alkoi satamaan ja salamoimaan, niin ei käyty ihastelemassa niitä pimeällä.
Hei lapset, onko tämä kirahvi vai heppa???
Kukas se siinä on astellut?
Aamuvarhaisella tavoitettu kalastaja.
Tämä setä suoritti jonkunlaista rituaalia. Hänellä oli pitkä vapa, siinä siima ja siimassa valkoinen, madon näköinen kangassuikale ja pari värillistä kangaspalaa. Vavalla hän rauhallisesti kosketti vettä joka puolelle. Toinen kalastaja kertoi, että hän houkuttelee kaloja kauempana olevien kalastusveneiden luo.
Päivä työ on jo hyvässä vauhdissa tällä kalastajalla, tuoreet sintit kopassa kaupattavaksi.
Mirissan keskusta koko komeudessaan, tavaratalo kaiken keskipisteenä;)
Lisko saatteli meidät bussipysäkille, kun "karkasimme" hotellista.
Ananakset ovat täällä ihan hassun mallisia, kapeita ja pitkiä...ja herkullisia! Sinisessä vadissa on lehtiä, joita miehet pureskelevat.
Lehdet täytetään tupakalla ja jollain muilla aineksilla. Lehti kääritään nyyttiin ja niitä myydään miehille virkistykseksi. Lehti värjää hampaat punaiseksi ja miehet syljeksivät sitten niitä mällejä pitkin pientareita ja katuja.
Pyykinkuivausta.
Tämä oli mukava tuttavuus. Kun kusti polkee, niin posti kulkee. Mies ajoi putiikin eteen, soitti pyörän kelloa ja odotti postin noutajaa.
Unawatunan vuokramökkimme, edullinen ja hyvä. Paitsi yöllä sateella katosta vuoti vettä ja piti siirtää petejä eri paikkaan. Silti loistopaikka rauhaa kaipaaville!
Aamupalalla kaurapuuroa ja tuoreita hedelmiä, nam nam.
Paikallista rakennustekniikkaa. Vaikuttaa bambu kovasti vahvalta.
Unawatunan piitsin kyljessä oli temppeli korkealla vuorella, jonne kiipesimme. Ihan kuin olis noussut todella ylös, niin kamalan kuumasti aurinko paahtoi siellä.
Onko meillä mukavaa, onko?
Kuten jo aiemmin on taidettu kertoa, paikalliset tytöt ja naiset uivat aina vaatteet päällä. Miehet uivat sortsit jalassa. Rannalla on nyt paljon paikallista nuorisoa, koska täällä on 3 viikon uudenvuoden loma koulusta.
Aurinkotuolit on kaksikerroksisia, alakerta karvaisemmille kavereille:D
Jäätelöautovalikoimaa
Tämän kyytiin saa laittaa jäätelöautolla asioinnin jälkeen käsiin jääneet paperit. Miehet tyhjensivät kadun varrella olevien roskisten jätepussit lavalle ja laittoivat käytetyt pussit takaisin paikoilleen. Lemu oli valtava!
Terveisiä vaan kaikille jäteyrittäjille.
Lapset hoi, kuinka tämä totta olla voi?
Nuotanvetoa bussin ikkunasta...siis kuvattuna.
Bussikyyti Unawatunasta Galleen maksoi muuten roimat 20 rupiaa eli noin 13 senttiä.
Ensimmäistä kertaa nähtiin musliminaisilla vaaleat vaatteet. Liekö vuoden vaihteen kunniaksi.
Wanha Galle
Kaupustelijoita on joka paikassa. Tämä myi vanhoja rahoja, jotka oli kuulemma nostettu meren pohjasta.
Gallen matalammat muurit.
Täällä puupöydät ja muovituolit ovat sulassa sovussa. Niihin on jo tottunut, eikä ne näytä ollenkaan eri parisilta.
Naiset muurilla.
Seuraavat askeleemme vanhassa Gallessa te tiedättekin edellisen blogikirjoituksemme luettuanne. Joskus on vaan tehtävä asioita nurinkurisessa järjestyksessä.
Hyvää Uutta Vuotta!
Täällä on nyt uuden vuoden aatto ja raketit räiskyy rannalla. Eilisen jäljiltä rantakadun liikenne on normalisoitunut. Rantakadun ravintoloita oli eilen evakuoitu, eikä tänään niistä saanut kuin kylmiä juomia. Ihmisiä oli aamupäivällä valtavasti liikkeellä, koska eilen jäi monelta ostokset tekemättä liikkeiden ja liikenteen sulkeuduttua tsunamivaaran vuoksi.
