Saimme kutsun uudenvuoden aterialle tämän tutun perheen luo.
Uuden vuoden juhlintaan kuuluu antaa lahjoja. Tämä lehteen kääritty lahja annetaan myös monissa muissa tilanteissa, esim. häissä, syntymäpäivillä, temppelissä jne. Lahja tuottaa onnea ja se kuuluu antaa talon isännälle sekä lapsille.
Lahja (raha) kääritään lehteen, joita myydään kaupassa. Lehti on juurikin sama, jota täällä varsinkin miehet pureskelevat (värjää hampaat punaisiksi). Naisista tamilit pureskelevat niitä myös, sinhaalinaiset vähemmän.
Lahjaa annettaessa nainen kumartuu miehen eteen ja lapset myös naisen eteen. Mekin saimme sellaiset lahjat. Niissä oli sisällä 20 rupiaa...olisko se jotain 14 snt. Hyviin tapoihin kuuluu antaa myös vastalahja, mutta mistäs me sellainen olisi keksitty, kun tuliaiset oli jo annettu ja niissäkin oli vain lapsille ja perheen äidille. Voi meitä moukkia!
Sukulaiset ovat paljon tekemisissä ja serkut ovat kuin sisaruksia keskenään. Koko ajan joku on kylässä tai ainakin juuri tulossa tai menossa. Ääntä on paljon ja juttu luistaa.
Sukua koolla
Perheen isä oli valmistanut ateria äidin avustaessa häntä.
Ateriamme oli monipuolinen ja sopivasti mausteinen, chiliä ja currya. Täällä on tapana, että perheissä käy vieraita uuden vuoden ensimmäisellä aterialla (kolmen päivän aikana väkeä lappaa;). Vieraat syövät keskenään talonväen katsellessa sitä. Vähän oli nolo ja ehkä vaivaantunutkin olo, kun he eivät syöneet kanssamme. Myös se tuntui erikoiselta, että talon emäntä laittoi ruuat lautaselle ja kun lautaset vajuivat, tarjoili hän isännän käskystä ruokaa lisää. Kun meidän lautaset olivat tyhjät emmekä enää jaksaneet syödä, alkoi talonväki ja jokapäiväisemmät vieraat syödä ateriaa. Sitten me vuorostamme istuimme ja katselimme:)
Attamma ja tyttärentytär. Hellu hoiti tämän suloisen ja ystävällisen mummon jalkaa, joka oli kovasti kipeä.
Tiskausta paisteessa. Kuinkahan sadesäällä...peseytyvätkö astiat itsestään?
Attamma
Sukulaisperheen tyttö pelkäsi meitä valkoihoisia aivan kamalasti, huusi ja parkui kun näki vain vilauksenkaan meistä. Hoki kuulemma nukkumaan nukkumaan.
Raukkaparka, aivan arka.
Sitten siirryttiin sukulaistaloon, jossa oli taas ruokaa tarjolla. Kun sanoimme, ettemme kertakaikkiaan jaksa syödä, niin sitten tuotiin jätskikupposet eteen. Ne oli ihan pakko syödä, ei kehdannut kieltäytyä. Ja ainahan jätskimahaan lisää mahtuu:D
Meidänkin emäntä ja isäntä saivat istahtaa kylässä ihan rauhassa.
Sukulaistalon isäntäväkeä. Poika täytti tänään 13v, lähtiessämme me laulaa luikahutimme
hälle.
hälle.
Tässäkin kodissa olivat rakennustyöt hiukan kesken, seinä- ja lattiapintoina vain sementti, vieläpä melko tuore ja tuoksuva (vai haiseva?) Myöskään ikkunalaseja ei ollut, vain kauniit puiset, kaiverretut pokat olivat paikallaan.
Galutharan kaupungissa, kuten monissa muissakin, on ollut jo 3 päivää erilaisia tapahtumia ja kilpailuja uuden vuoden kunniaksi. Ystäväperheen kodin lähellä oli leikkimielinen kisailupaikka, jossa piipahdimme juuri ennen rankan sateen alkamista. Ilo oli ylimmillään ja katsojat hurrasivat aina, kun siihen oli vähänkin aihetta...tai vaikka aihetta ei olisi ollutkaan.
Ihmispatsaita, kuulan työntöä, viestijuoksua ja kaikenlaista. Ihmismassan läpi oli vaikea nähdä.
Olisko yleisön vanhin ja nuorin.
Täällä on tosi nuoria vanhempia ja he hoitavat yhdessä lapsiaan.
Tällä tiitiäisellä on tuo pahoja henkiä ja houkuttelijoita pois ajava merkki melkein yhtä iso kuin silmät.
Täällä ihmiset tykkäävät, kun heitä kuvataan ja joskus jopa pyytävät päästä kuvaan. He ovat myös todella uteliaita katsomaan kuvia. Jos esim. linja-autossa katselen oman kameran kuvia, aivan varmaan jonkun pää alkaa hivuttautua lähemmäs, että näkis paremmin millaisia kuvia siinä onkaan.
Tämä ihmispatsas taisi voittaa. Se ylsi yläpuolella olevaan vaijeriin, johon piti kiinnittää jotain. Hurjan näköistä, kun tuollainen torni "hajoaa", ukkelit vain kaatuvat kasaan kuin korttitalo.
Sitten ihan yhtäkkiä alkoi sade, wham ja siinä se oli. Sadekausi on tätä. Onneksi ei sada kuin silloin tällöin, välillä jaksaa paistaa montakin päivää:)
Odottelimme kotiinpäin menevää busaa ja kappas, vastakkaisella pysäkillä seisoi myös asiakas. Liekö juuri myöhästynyt tuosta bussista, kun niin luimussa kattelee. Eipä hoksattu pyytää meidän kanssa, olishan tuossa ollut tuo suojatiekin sopivasti.
Monissa busseissa toisella seinustalla on 3 paikkaa vierekkäin ja käytävän toisella puolella 2 paikkaa. Tämä herra tuli meidän penkkiimme ja aika nopeasti alkoi nuokkumaan. Lopulta en arvannut edes yskäistä, ettei hän olis ihan säikähtänyt;)
Kaatosateessa kaarsimme kotikadulla kauppaan. Sateenvarjo jätettiin parkkiin toisen luokse. Täällä on sateella mukava olla ulkona, kun on niin lämmintä. Paikalliset varoittavat, että tulee kipeäksi jos tekee niin. Tuk-tuk-kuskit ihmettelevätkin, kun hullut suomalaiset talsivat sateessa ihan vapaaehtoisesti.
