Valoa ja rauhaa

Rentouttava rantapäivä

Päällämme liehui Sri Lankan lippu ja yllätys, yllätys - aurinko porotti täydeltä terältään

Halon-rengas näkyi selvästi paahtavan auringon ympärillä.

Saimme nauttia rauhallisesta rannasta. Turistikausi on jo täällä nyt loppumaisillaan. Päivällä lähes 50 astetta. Hiekka on polttavan kuumaa, lämpömittarin lukema ylittyi, siis yli 50 astetta. Varokaa valkonaamat:D

Vaikka lomasesonki onkin loppumassa, rannalla on silti kauppiaita meille muutamille turisteille vaatteita, hedelmiä, hierontaa sekä matkamuistoja myymässä. Rantaravintoloiden toiminta on jo letkeää ja laiskahkoa, koska asiakkaita on tosi vähän. Ruoka on silti erinomaista! Iso annos avokado-kanasalaattia ja iso lasi freesiä limejuomaa maksoi vähän yli 3 euroa.

Tuoreen aloevera-lehden hoitava mehu on paras lääke estämään ihon palamista sekä jos vahinko sattuu, myös palaneen ihon hoitoon. Jogurtin savipotit ovat saaneet uusiokäytön tuhkakuppina. Eikö olekin liikuttavan upea pöytä?

Kaksin aina kaunihimpi,

turvallisempi,

seurallisempi,

mukavampi,

muistorikkaampi.

Keskipäivän varjo on lyhyt!

Simpukoita kiinnittyneenä ajopuuhun

Tsunamin tähystystorni rantahotellin katolla

Lepoa, lepoa..... rentoa oloa

Auringonkilo

Lepran sairastanut mies kulkee pyörillä olevan laudan kanssa kadulla liikenteen vilinässä. Häneltä oli spitaalin takia syöpynyt varpaat ja sormet. Annoimme hänelle muutaman kymmenen rupiaa, vaikka emme yleensä suosi kerjäläisten rahoittamista.

Kananpesä kaupassa. Taatusti tuoreita munia.

Vaihtorahat ostoksista. Kaupantätillä ei ollut antaa tasarahaa takaisin, siksi hän antoi 5 rupian sijaan manteli-kinuskipalasen. Käytännöllistä:)

Turvallisuudestamme huolehditaan

Syksykö?

Illan hämyssä tultiin majapaikkaamme. Tänä iltana kuuluu naapurista Buddhajuhlallisuudet, rummutusta, ilotulitusta ym. Talon pihassa on upeat valot kaikissa pihapuissa. Juhlat jatkunevat läpi yön.

Lepoa

"Se on maailman tuska ja hätä

ja vastuumme yhteinen.

Se ei milloinkaan rauhaan jätä,

kun kerran on tuntenut sen."

Näiden ystävämme lähettämien laulun sanojen myötä,

henkisesti raskaan työjakson jälkeen,

vetäydymme meren rannalle keräämään voimia

ja lataamaan akkuja.

Tavataan taas:)

                                



Poskeasi silitän

Näin minä laulan ja näin minä nauran,

miksi en nauraa saisi.

Aurinko nauraa ja tähdetkin nauraa,

miksi ei naurattaisi.

Saimme mahdollisuuden vierailla vanhustenkodissa. Voi mikä rauha ja seesteisyys siellä vallitsi. Se oli yksityisen tahon ylläpitämä Home, jossa asuu 35 vanhusta, iältään 52-90 vuotiaita. Osa heistä puhui jopa hiukan englantia ja olikin mukava keskustella heidän kanssaan.

Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Ayubowan!

Senior Home oli rakennettu siten, että siinä oli ilmavia käytäviä, joissa vilvoittava tuuli vaelteli kuivattaen helteen tuomaa hikeä pois.

"Saanko silittää poskeasi,

yllättää sinut,

sanoa: rakastan?

Kun hämmentyneenä hymyilet

sanon vielä: sinua!"

Ikätoverit

Jokaisella on omat keinonsa suojautua auringon paahteelta:)

Senehasa Senior Home Hospital`s Banagala Gunarathana (B.A.,M.A.) in Baddegama

Gunarathana valmisti ihan itse aterian meille, kuten tekee kaikille ulkomaisille vierailijoille. Ateriaan kuului kasviskeitto, kahta erilaista riisiä, paistettu muna pippurilla, lämpimät kasvikset, kurpitsacarry, keitettyä pottua, chilikasviksia, pieniä tonnikaloja paistettuna, leipälastuja (ei vehnää:) ja jälkiruoka vielä päälle.

Hän annosteli meille ruokaa koko ajan lisää kun lautanen vajui vähänkin. Vastaväitteet

 eivät vaikuttaneet mitään. Ruoka oli todella hyvää, ei ollenkaan liian tulista. Vatsa oli ihmeissään, kun ensi kertaa täällä ollessaan oli liian täysi maha;)

HERKULLISTA!

Jälkiruokana oli itsetehtyä jugurttia savipotissa ja kodin omaa, todella tuoretta hunajaa. Jälkiruuon jälkiruokana meille tarjotiin mahdollisuutta jäädä lepäämään rauhaisaan vierasmajaan.... siis ei VANHAINkotiin.

Lopuksi hän toi meille vesiastian, jossa saimme huuhtoa kädet. Söimme siis tälläkin kertaa käsin, jonka Gunarathanakin huomio hyvillä mielin.

Paikan ylläpidosta vastaa hollantilaiset. Vapaaehtoistyöntekijöistä useimmat ovat hollantilaisia, mutta myös mm. suomalaisia on ollut mukana työssä. Gunarathana lähetti terveisiä Outille, Mirjalle ja kaikille suomalaisille tutuille Turkuun, Jyväskylään, Kuusamoon, Naantaliin ym. Siellä se suolamasiinakin oli paikallaan medicalroomissa;)

Suomalaisten tekemää työtä arvostetaan täällä kovin ja heidän antamansa tuki muistetaan kiitollisena.

Gunarathanan kädentuotoksia

Hänen hiuksensa olivat kuin valkoista, kaunista silkkilankaa. Oli ihan pakko silittää niitä, eikä hän ollut siitä ollenkaan pahoillaan.

Puutarhuri muokkasi maata uudelle kasvustolle banaanipuiden tilalle. Paikkaan istutetaan teepensaita, joita Senehasassa ei ole aiemmin ollutkaan.

Taustalla puun alla puutarhurin tukijoukot ja eväskamppeet myös sen mukaiset:)

Muistomerkki järkyttävälle menneisyyden tapahtumalle.

"Jokainen huominen on uusi eilinen"

Ajatusten aamupala

Ihminen aamuista polkua astuu, syömensä toiveita tuudittaen...

"Pienille ei saa olla paha ja isoja ei olekaan"

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin"

"Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin"

"Muutos on pysyvä olotila"

"Ajattelemme harvoin sitä mitä meillä on,

mutta aina sitä mitä meiltä puuttuu"

"Itkin, kun olin ilman kenkiä,

kunnes tapasin ihmisen,

joka oli ilman jalkoja"

"Lähimmäisen rakkaudessa voi köyhäkin olla rikas.

Ilman lähimmäisen rakkautta on rikaskin köyhä"

"Kyyninen ihminen tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa"

"Älä lue historiaa, tee sitä"

"Suurimmatkin asiat syntyvät aina pienestä"

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...

Vähän on paljon

"Toiset vain näkevät. Toiset myös ymmärtävät näkemänsä"

"Vasta kun alkaa näkemään, tietää olleensa sokea"

"Olemme kaikki samanikäisiä, mutta eri aikaan"

"Katkenneen köyden voi sitoa, mutta solmu näkyy aina"

"Jos en minä, niin joku muu"