Anuradhapuran aamupalalla milkricea elikkäs kookosmaitoon keitettyä riisiä, tällä kertaa valkoista. Totta kai siihen kuului myös lisukkeita, herkullisia ja terveellisiä.
Hassua, mutta meilläkin on vatsat jo tottuneet riisiin niin, että jos menee muutama päivä ilman sitä, niin eipä meinaa vatsa toimia;)
Tänään sammutamme kulttuurin nälkää. Vaikka olemme käyneet jo melko monessa temppelissä ja museossa, niin yhä vaan löytyy uutta ja mielenkiintoista sekä ennenkaikkea kaunista katseltavaa.
Tässä Dambullan buddhalaisuudesta kertova museo.
Piha-alueella oli sadoittain erilaisia patsaita.
Tässä museossa esiteltiin 17 buddhalaista maata.
Eri mailla on vähän erilaiset Buddha-patsaat
Kovasti vaikeita olis kuljettaa mukanaan noita entisajan kirjoja.
Tultiinkin jo Anuradhapuraan, pohjoisimpaan etappiimme tällä kiertomatkalla.
Kuninkaan istuin.
Kuninkaan perhe.
Mitäs tuumaisitte, jos ei olisi valokuvia, olisi vain tällaisia kivitauluja vaikkapa perhekuviin. Heh,heh...
Ei tämä ehken ihan antiikia ole, mutta kaunis.
Tämä kallioluola oli aivan täynnä lepakoita. Pitivät mokomat melekosta kiljuntaa, hyi! Harmi vaan, ei yltänyt kameran salama sinne asti.
Elefantteja seinissä, kallioissa, ovissa, katoissa, lattioissa, portaissa, metsässä, pellolla, safarilla, kaupan hyllyllä, mekoissa, puseroissa, laukuissa, kengissä...ihan joka paikassa. Eikä niihin edes kyllästy.
Tämä on käsin tehtyä kauan kauan sitten. Voi vain arvailla, mitkä on olleet työkalut.
Uskomattoman hienoja käsityön taidonnäytteitä.
Valoa näkyvissä.
Tukirakennelmia
Siitäpä vaan alas astelemaan. Tultiinhan ne ylöskin:)
Jotain vanhaa, jotain vähän uudempaa.
Täälläkin oli vanha kunikaan aikainen kylpylä. Komeat oli kivipaljut ja lepopaikat niiden reunamilla.
Palmun viuhkalehdestä tehtyä astiaa käytetään juomiseen, ruuan tarjoamiseen tai mihin vaan kupposta tarviikaan. Tässä kyllä ihan pohjoismaalainen idea:D
Tapasimme temppelialueen puistikossa naismunkkeja. Aivan oikein NAISmunkkeja.
Hämmentävää. He tervehtivät lämpimästi meitä muukalaisia. Sateenvarjon alla on vilpoisempaa köllötellä.
Munkkien seurassa istuskeli vanha, herttainen mummo.
Apinakapina. Kavereita oli kymmenittäin.
Mekkala oli sen mukainen.
Tuossa nuo jonossa istuvat apinat juoksivat ja kun ensimmäinen pysähtyi, muutkin pysähtyivät ja jäivät istumaan peräkanaa tasaisin välein. Juoksukilpailu odottaa starttilaukausta???
...mua pientä väsyttää niin...
Mammaa vauvalle:)
Painimatsi kartanolla.
"Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niittykukka,
joka saa minut hymyilemään"
YSTÄVYYS ON LAHJA!
Siitä olemme saaneet nauttia täälläkin.
Hyvät blogiystävämme, jatketaanpa taas matkaa:D
