Sundaymarket on täynnä vilinää, hulinaa, huutoa, tungosta,
kuppoa, kappoa, tupakkaa, sipulituppoa,
kangasta, vaatetta, monenlaista aatetta,
vihreää, punaista, keltaista, sinistä,
heikompi alkais jo joukossa inistä.
Kun radankorjaus on käynnissä, eivätkä junat kulje, sen liepeille leviää markkinat joka sunnuntai täällä Hikkaduwassa. Eri lähikylissä ja kaupungeissa markkinat on eri päivinä.
Valtavan kokoinen jackfruit-hedelmä silputaan viidakkoveitsellä ja sen sisältä erotellaan hedelmälihan peittämät noin kirsikkatomaatin kokoiset siemenet. Hedelmäliha syödään,mutta se ei kyllä meidän mielestä maistu juuri miltään. Ei se siis ole pahaakaan ja paikallisten mielestä se on herkullista.
Torikassi täynnä tuoretta ja terveellistä.
Kuka sieltä kurkkaa:)
Edessä jääkiekkohanskoja...vai mitä ne on?
Niin monikäyttöinen viidakkoveitsi!
Oho, valkoihoinen. Eipä huomattu markkinoilla ollessamme:)
Kaikki niin sulassa sovussa. Kun osti kananmunia, ne laitettiin muovipussiin ja sinne pehmikkeeksi tuota sahanpurun tapaista, liekö karkeaa heinää tms.
Tämä mies osasi puhua suomenkieltä melkoisen hyvin. Oli käynyt pari kertaa Suomessa ja lähdössä taas lähiaikoina uudelleen. Hän opasti mielellään meitä markkinoilla tähtäimessä veljensä maustekoju ihan markkina-alueen perällä; emme menneet kuitenkaan sinne asti, koska samanlaista maustekojua oli puolella jos toisellakin.
Tässä on myytävänä mm. tooraa (kirjoitusasu??), jota myös me olemme saaneet syödä täällä usein. Se on sellaista vihreää kasvia, joka hakataan aivan pieneksi ja siihen sekoitetaan esim. sipulia, tomaattia tai vaikkapa chiliä. Herkullista, maistuu vähän samalle, kuin suomalainen pinaatti. Täällä ei kovin usein ole salaattia tarjolla, nimittäin ns. kotioloissa. Toora on yksi aterian piristys ja vaihtelu siinä suhteessa.
Siniset pressukatokset loivat epätodellisen värisen tunnelman.
Etsiessämme jotain tuotetta, eräs nainen tuli apuun ja vei meidät ystävällisesti toiselle kojulle, josta tuote löytyikin. Hän puhui todella hyvää ja selvää englantia ja sanoi olevansa töissä matkatoimistossa. Hän pahoitteli sitä, että joutui lähtemään töihin kesken meidän ostostemme; että selviämmeköhän me nyt omin neuvoin. Toisinaan tämä ystävällisyys jopa hämmentää meitä.
Yläkuvassa myyntitiski on vanhojen, käytöstä poistettujen ratapölkkyjen päällä ja
alakuvassa uudet, modernimmat sementtipölkyt odottavat korjaustyön edistymistä, hyötykäytössä nekin:)
Tainnut tupakka viedä myyjältä hampaat. Haisi aika vahvalle tämä kessu.
SIPULIASIPULIA
Värikylläiset "pöydät" houkuttivat toinen toisensa jälkeen valtavalla markkina-alueella.
Munakoisoja valmiiksi punnittuna
Useimmat myyjät olivat miehiä, mutta jokunen nainenkin mahtui mukaan. Joissakin kojuissa oli aviopari yhdessä myymässä.
Tämä ja moni muukin myyjä piti myydessään sellaista mekkalaa ja molotusta, että korvat soi. Vaikka "hallissa" ei ollut seiniä lainkaan, silti tuntui, että ne kaikuivat. Varsinainen äänten kakofonia.
Näillä Aasian mokkuloilla ei kerta kaikkiaan siirry meidän ääninäytteemme sinne teille kuultavaksi. Koitellaan laittaa joskus paremmilla kentillä.
Lime-hedelmien asettelua myyntikuntoon
Ihmettelimme, ostavatko paikalliset kaiken tämän tavaran ja vaatteen, jota on todella paljon tarjolla. Torilla oli kyllä todella local price.
Tuk-tuk-kuskit houkuttelivat meitä kasseinemme kyytiin, kun lähdimme markkinoilta. Me kuitenkin paikalliseen tapaan käytimme oikoreittiä kotiin ja säästimme näin hiukan varoja (noin 70 snt).
Naapurin mummo, jonka perheelle ostimme markkinoilta vihanneksia ym.
Mummon keittiö hämärässä valossa. Takalaidassa lattialla on avotulen paikka, jossa hän valmistaa ruokansa. Ei ainakaan ole häkävaaraa.
Mummon wc, näkymä suoraan kaupunkiasuntomme portilta.
Tämä jo teillekin tuttu perhe on samaa sukua naapurin mummon kanssa. Tyttö Satumi kysyi meiltä kauniisti eräänä päivänä, olisiko meillä antaa koulukyniä hänelle. Hankimme niitä ja veimme samalla, kun annoimme markkinaostokset mummolle ja heille. Perhe ei ollut paikalla, kun toimme toriostokset. Jätimme tuomiset mummolle ja nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan Satumin reaktiota saamiinsa lahjoihin:D
Terveisiä kaikille Suomen koululaisille. Täällä ei todellakaan ole kaikilla koululaisilla edes omia kyniä, saati vihkoja tai muuta koulutavaraa. Koulusta ei saa mitään, vaan perheen pitää ostaa kaikki, jopa pakollinen koulupuku ja kengät. Kaikilla ei ole niihin varaa, joten jotkut lapset joutuvat jäämään sen takia pois koulusta.
