Kun kotikämppämme "äiti" kuuli, että olemme lähdössä kiertomatkalle sisämaahan, hän kyseli huolestuneena osaammeko olla varovaisia rahan ja sellaisten suhteen. Maan keskiosassa on vaarallisempia tieosuuksia, joilla on ainoastaan poliisivoimien asuntoja. Silti siellä tapahtuu rikoksia ja varkauksia, jos ei ole varovainen.
"Careful, careful!"
"Ou amma, ou amma." (Kyllä, äiti.)
Meillä oli todella hyvä kulkupeli alla ja kuljettaja, auton omistaja, ajamassa sitä. Hän on ollut esim. useammassa arabimaassa ajamassa bussia. Lisäksi meillä oli mukana opas. Molemmat olivat todella huolehtivaisia ja tarkkoja siitä, että kaikki on hyvin emmekä me joudu vaarallisiin tilanteisiin missään.
Matkareittimme oli varsin laaja. Kilometrejä tuli vajaa 1500km ja aikaa kului 5 päivää. Loppumatkasta tuntui, että pää ei enää ota vastaan tietoa.
Nuolella merkattuna meidän vakituinen majapaikkamme Hikkaduwa; siitä lähdimme ajamaan alaspäin pitkin etelärannikkoa.
Työrupeama on takana ja nyt lomaillaan aivan ansaitusti:)
Aamuauringon kurkistus lähes tyhjällä tiellä.
Lähdimme liikkeelle aamuvarhaisella, pilkkopimeällä klo 4 aikaan. Suomen aikaa siis jotain puol 2. Oli mukava ajella, kun liikenteen hulina puuttui vielä siihen aikaan.
Tienvarren 2800 vuotta vanhan temppelialueen näkymiä.
45 metriä
Mikäs on mennä porotellessa, kun tie on leveä ja vähän liikennettä:)
Kaalipelto
Vauhdikas banaaniviljelmä
Täällä on usein öisin rajuja ukkosia. Sen tekemät harmit korjataan, kunhan keretään;)
Koulubussi odottaa aamun asiakkaita. Hei koululaiset, oliskos kiva mennä kouluun tällaisella kyydillä!
Saavuimme Yalan norsupuistoon heti sen auettua, alla näette aikataulun.
Onnea teille! Luette ihan sujuvasti jo aikatauluja:D
Nämä ovat norsujen syöttöajat.
Tämä apinaneito katseli yksikseen meitä, kun odottelimme norsujen saapumista. Tässä eläintarhassa on paljon pieniä norsuja, joiden emot ovat kuolleet tai loukkaantuneet niin pahasti, etteivät ole voineet huolehtia lapsestaan. Ikävä kyllä myös salametsästäjät ampuvat norsuja ja saavat aikaan näitä orporaukkoja. Tässä maassa on useita tällaisia norsujen orpokoteja.
Odotellessa tarrat tekivät kauppansa ja kaikki, aikuisetkin ottivat niitä mielellään vastaan:D Lapset olivat ihan innoissaan. Onnenpäivä heille, saivat valkoiselta naiselta tarran.
Saihan yksin istuja lopulta kaverinkin. Taisi kuitenkin olla hiukkasen epämiellyttävää seuraa, hih.
Niin suloisia pieniä vauvoja.
Mitäs kivaa me tänään keksitään:)
Elefanteille juotetaan samaa korvikepulverista tehtyä maitoa kuin lapsillekin. Se on kuulemma todella ravintorikasta ja puhdasta ruokaa. Elefantit syövät sitä kerrallaan yhden litran kolmesti päivässä. Yksi milkpowder-paketti maksaa noin 600 rupiaa (4 e) ja siitä tulee 3 litraa maitoa eli yksi paketti riittää yhdelle elefantille yhden päivän.
Kallista puuhaa täkäläisittäin!
HK:n makkaramateriaalia täällä???
Villinorsu
Elintarvikekioski ihan siinä tien varressa. Näitä oli joka talon kohdalla ja niissä myytiin talon oman puutarhan tuotteita. Banaania, pataattia, mangoa, maissia, puuomenaa ja kaikkenlaista muuta hyvää, terveellistä ja taatusti puhdasta.
Ihan naurattaa, kun saa vesimelonia poskeen.
Oi tätä luonnon kauneutta!
Eipä mahdu näitä puunrunkoja kovin monta kuorma-auton lavalle, kun niitä joudutaan kaatamaan ja kuljettamaan pois.
Välillä pysähdyimme katselemaan ja kuvaamaan maisemia. Lähes joka paikassa oli jotain myyntitoimintaa ja mitä erilaisempia tuotteita kaupan. Tässä friteerattuja ravunpyrstöjä ja kaloja käärittynä riisijauhotaikinaan. Kaikki ostamamme tuotteet olivat erittäin herkullisia, mitä nyt vähän hottiahottia, tulistatulista, huh. Ja hymyä päälle:))
Tienvarren tuttavuus.
Take away-ateriamme. Riisiä, currykasviksia ja kanaa.
Pakkauksena on kelmua ja sanomalehteä. Siitä vaan käsin syömään.
Käyhän se näinkin!
Mitä me emme jaksaneet syödä, annettiin koiralle ja...
...kaloille. Chilineen päivineen!
Toritunnelmia. Ostimme evästä safarille.
Yalan puisto on suurin luonnonpuisto Sri Lankassa. Siellä on todella paljon erilaisia eläinlajeja ja kaikki alkuperäisiä. Nyt on kylläkin niin kuuma kausi, että monet eläimistä olivat vetäytyneet puiston sisäosiin varjoisemmille alueille.
Kulkupelimme puistossa, Land Rover. Arvatkaa paljonko oli heppoja alla?
300:)
Kojelaudassa luki: Rukoile Jumalaa, kun olet tämän kuljettajan kyydissä. Paluumatkalla puiston ulkopuolisella tiellä kehotus tuntuikin tarpeelliselta.
Meidän kierros kesti kolme ja puoli tuntia. Kattopressu oli tosi tarpeellinen.
Ja tässä se kuljettaja ajoasussaan:D
Kukas se siellä ottaa mutakylpyä?
Villisikapa tietenkin!
Näitä siroja bambeja oli useissa paikoissa. Kauniita, eikö totta!
Leguaanihan se siinä viipottaa mennä. Kaikessa rauhassa.
Puiston kukkaloistoa
5 erilaista lintulajia sulassa sovussa
Lintuja, lintuja
Ihmeteltiinkö me apinoita vai apinat meitä?
Varaani, tarkemmin katsottuna kaksin kappalein.
Villi kikili
Kuoppia riitti ihan omiksi tarpeiksi. Välillä tie oli niin kapea, ettei autot mahtuneet kunnolla ohi, piti mennä ravin puolelta.
Leobardi puussa n. 300 metrin päässä. Ei olisi kauan nokka tuhissut, kun se olisi loikannut autoomme. Huh heijakkaa!
Seurasimme tätä upeaa ilmestystä pitkän aikaa kiireilla. Kauriita oli melkein puun alla, mutta eipä vaan ystävä jaksanut lojauttaa korvaansakkaan. Liekö ollut maha täynnä entisestä ateriasta, eipä tuota tiedä.
Upea, upea peacock!
Pojat ostivat retkelle välipalaksi erilaisia hedelmiä.
Kuljettajamme ja oppaamme
Puhveli
Meren rannan hiekalla piti varoa kaikenlaisia miinoja, tässä puhvelin ...
Krokotiilijärvi. Ystävä puikahti heti veden alle, kun me lähestyimme rantaa.
Mahtava elefanttivuori taustalla.
Mungo
Huivi hulmusi vauhdissa
Välipalaksi puuomenaa. Herkullista, vähän saman makuista kuin sokeriton hapan omenasose. Puuomenassa on kivikova pinta, mutta se halkeaa helposti vaikka naputtamalla kiveen tai puunrunkoon. Sisällä valmista sosetta.
Laskekaapa lapset, kuinka monta eläintä tässä blogissa onkaan!
Jatketaanpa matkaa seuraavassa blogissa...
