Negombon majapaikan glamouria
Negombon keskustassa oli ollut ampumavälikohtaus, jossa oli kuollut 1 ihminen ja loukkaantunut useampi. Ihmiset olivat laittaneet katujen ylle surunauhoja, kuten täällä on tapana jonkun kuoltua. Osassa nauhoja roikkui mustia viilekkeitä ja se kuvaa kuulemma vihaa, tässä tapauksessa ampujaa kohtaan.
"Lämpö saa ihmeitä aikaan karussakin maaperässä". Niin myös täällä näitten lasten parissa.
Oliko se nyt tämä bussilaituri...
...eikun tämähän se onkin. Kun sitten tarkkaan kuuntelimme, bussissa jo istuen, huomasimme bussin rahastajan huutelevan sukkelasti: colombocolombocolombocolombo...Yrittäkääpä sanoa tuo nopeasti:D
Nyt alkaa matkamme Colombon maahanmuuttovirastoon. Toivottavasti tällä kertaa tärppää:)
Bussissa oli kuin olikin säädettävät ilma-aukot ja leveämmät istuimet.
Vuodelta nakki ja kuokka.
s a l a k u v a
Komeita on bussit täällä. Tässä TATA-merkkinen auto. Tata-suku on rikas intialainen suku, joka valmistaa teollisesti melkein ihan mitä vain, esim. busseja ja kuorma-autoja.
Läheltä liipasee ja syräntä riipasee.
Nyt oli jo tuttu tie viisumitoimistoon. Rellevänä astelimme mutkikkaita käytäviä kolmanteen kerrokseen. Aluksi jouduimme askartelemaan. Viraston keskiosassa oli pöytä, jolla liimaa pullosta leikatussa pohjaosassa. Piti ottaa kynnen kokoinen paperinpalanen lootasta ja sillä kuopasta liimaa purkin pohjalta valokuvan taakse. Sitten vain kuva viisumihakemuspaperiin ja eikun jonottamaan.
Kävimme 4 kertaa eri tiskillä antamassa tai ottamassa uutta kaavaketta tai lappusta. Paljon liikkuvia osia, mutta aikaa meni vain tunti. Uskomatonta mutta totta. Saatiin yhden kuukauden jatkoaikaviisumi.
Suomesta lähtiessämme meillä oli valmiiksi anottuna ETA-maahantulolupa, jolla maassa saa oleskella 30 päivää. ETA-lupa maksoi 20 dollaria ja jatkoviisumi täällä 3080 rupiaa eli noin 20 euroa.
Tällaiset leimat tuli kummankin passiin ja siispä saamme olla maassa 8.5.asti.
Virkailijat olivat varsin ystävällisiä ja neuvoivat auliisti meitä.
Täällä saa oleskella korkeintaan puoli vuotta ja viisumin saanti ei ole suinkaan aina itsestään selvää.
Aina jonkun saavutuksen tai aherruksen jälkeen on mentävä "harjakaiskahville". Me menimme tällä kertaa jugurttijätskeille. AIVAN mahtavan hyvää herkkua ja aitoja luonnon marjoja seassa, NJAM!
Paikka sijaitsi Odeli-kauppakeskuksessa lähellä Colombon keskustaa.
Joustava on matkustajan oltava, mutta joustavat on selkänojatkin:D
Viisumireissun jälkeen palattiin Colombosta Hikkaduwaan paikallisbussilla. Sujuvassa liikenteessä matka kestäisi noin 3 tuntia, mutta nyt matkalle sattui hidasteita, mm. runsaasti ruuhkaa ja rautatien korjausta. Nyt meillä meni 120 km matkaan nelisen tuntia ja auto oli koko matkan aivan täysi myös seisomapaikkojen osalta. Rautatiematkustamisesta kerromme joskus myöhemmin lisää.
Katsokaa googlen kuvahaulla Sri Lankan karttaa, niin tiedätte missä me palloilemme.
Auringon lämpöä ja valoa kevääseen teille kaikille!
