Naiset pukeutuvat täällä tosi kauniisti ja asiallisesti. Varsinkin vanhemmat naiset käyttävät usein saria ja niissä on usein upeita värejä, vanhemmilla ihmisillä ehkä hiukan hillitympiä. Nuoremmilla raikkaan värikkäät, usein valkopohjaiset hameet peittävät aina polvet ja puseroissa on lyhyet hihat. Yhteen sarimalliin kuuluu ns. napapaita, joka kyllä peittää olkapäät, mutta paljastaa reilusti vyötärön.
Miehillä, varsinkin vanhemmilla on melkeinpä aina saronki. Se on ikäänkuin kietaisuhame, joka sidotaan vyötäisille ja ulottuu (polviin tai) nilkkoihin asti. Puserona on yleensä kauluspaita. Nuoremmilla miehillä on suorat housut ja t-paita,joskus farkut.
Kaupat ovat pullollaan vaatteita ja halvan saa aina vielä halvemmalla, kun vaan jaksaa tinkiä. Meistä toinen jaksaa ja toinen ei;)
Vaatteen merkistä ei voi koskaa olla varma, sillä niskalappu on saatettu leikata pois tai siinä saattaa komeilla jonkun ihan tutun, Suomessakin toimivan vaateketjun nimi.
Tässä Hikkaduwassa sijaitsevassa ravintolassa on todella hyvää ruokaa ja siellä saa supisuomalaista juhlamokkakahvia. Tänne tullessamme toimme heille Suomesta kahvinsuodatinpapereita.
Omistajan poika on oppinut melkoisen hyvin suomen kieltä, enemmän kuin ne tavalliset tervetervemitäkuuluukukkuluuruu. Tapasimme samassa paikassa suomalaisen naisen, joka on asunut täällä 8 vuotta (useamman kuukauden vuodessa) omassa talossaan kahden koiransa kanssa. Kun hän on kesäisin Suomessa, taloa hoitaa paikallinen pariskunta. Jos täällä talo jää tyhjilleen, sen voi "vallata" kuka vaan. Jos ns.valtaaja asuu talossa 3kk, sen jälkeen hän omistaa talon. Helppoa.
Hellu ja kookospähkinä. Hellu oikealla.
Kookospähkinöitä on kahdenlaisia, keltaisia kuningaskookoksia ja sitten noita karvaisia ruskeita. Keltaisia käytetään pääasiassa janojuomana, koska niissä on enemmän nestettä sisällä. Ruskeita käytetään enemmän ruuanlaittoon, koska niissä on enemmän valkoista, kovaa hedelmälihaa (joka ei maistu yhtään kookokselle). Kookos(maidon)veden maku on molemmissa sama.
Rautakangella tässä kauppias halkoo meille ruskeaa kookospähkinää. Siinä on muutaman sentin vahvuinen kuitukerros kuoren ja varsinaisen helmälihan välissä. Kuidusta tehdään mm. köysiä, mattoja, lakaisuluutia jne. Paikalliset käyttävät kovaa kuorta polttoaineena nuotiolla ruokaa tehdessä sekä esim. kukkapenkin reunuksena niinkuin meillä kiviä.
Hymy-Late halkoo viidakkoveitsellä keltaista kuningaskookosta.
Hikkaduwan kotimme. Valkoinen korkea osa on käytössämme yleensä. Uudenvuoden aikaan (12.-15.4.) saamme käyttöömme myös matalan siiven 2 huonetta, koska me kaikki suomalaiset olemme silloin yhtäaikaa vapaalla...paitsi että kanssamme on myös yksi vammaiskodin asukas, siis yhteensä 6 hlöä.
Alakerran terasseilla on riippumatot...niitä on muutamana iltana kaivannut, mutta kun niissä huoneissa asuu muita. Olisi mukava keinutella ja katsella illan pimeyttä, kuunnella luonnon ääniä ja ennen kaikkea ihailla kirkasta tähtitaivasta. Sama taivas, samat tähdet...miten sen alussa sanoimmekaan. Varsinkin silloin illan pimeydessä, äärettömyyden edessä tulette mieleen te kaikki rakkaat ja tärkeät ihmiset.
Kaupunkikotimme "ruokasali". Meidän vapaajaksolla alakerrassa nukkuu H. ja me Hellutellut yläkerrassa. Työssä ollessamme tässä majoittuvat muut suomalaiset. Onneksi kaikkia tavaroita ei tarvi aina raahata mukana, sillä niitä voi jättää osan tänne väliajoiksi.
Keittiö on varsin simppeli. Kaasuhella ja sähköuuni. Usein toistuvat sähkökatkotkaan eivät haittaa ruuanlaittoa tms. Hanaveden keitämme juomavedeksi, keittiön isossa jääkaapissa sen saa hyvin jäähdytettyä. Astiasto on riittävä, ostimme ainoastaan isommat mukit teen- ja kahvinjuontiin, maksoivat noin euron/kpl.
Kaupunkitalomme vahti, nimeltään Lio. Se oppi nopeasti tuntemaan meidät eikä hauku tai edes nouse levoltaa, kun kuljemme portista. Mummo lähettää Lion kaimapojalle Leolle paljon, paljon aurinkoisia terveisiä. Täällä koirat makaavat usein juuri noin, liekö vilpoisampaa??? Talossa on toinenkin koira, Tili, joka on loukannut toisen etutassunsa. Sillä on tapana käydä päivittäin merenrannalla. Kerran se oli jäänyt auton alle ja katkaissut jalkansa, siis ihan irtipoikki...ööö sanotaanko vaikka että nilkasta (voiko koirasta sanoa niin;) Joka tapauksessa yhäkin se käy päivittäin rannalla, eikä linkutus haittaa yhtään. Eipä oppinut kerrasta!
Pääkaupungissa Colombossa, jossa on reilusti yli miljoona asukasta, kuulemma pari tuhatta ihmistä kuukaudessa joutuu käymään lääkärissä koiran pureman aiheuttaman vamman johdosta...vaikka suht´ rauhallisilta meidän tiellemme osuneet kulkukoirat ovat vaikuttaneet.
Naapurin tyttö, Satumi, heti porttimme takaa. Tässä hän saa tarroja. Aina kun menemme ohi, hän juoksee jonkun nurkan takaa ja huutaa iloisesti Hello! Paljon muuta englantia hän ei osaakaan. Täällä yleensäkin tervehditään kaikkia ja aina saa iloisen tervehdyksen takaisin. Tuossa taustalla häämöttä perheen sementtilattiainen keittiö, jossa ruoka laitetaan avotulella lattialla. Myöhemmin aiomme tehdä tuttavuutta perheen kanssa ja viedä vaikka hedelmiä heille. Kuten aiemmin mainitsimme, köyhissäkin perheissä on aina kaikilla siistit vaatteet. Aikaisemmassa jutussa oli vanhan mummon kuva, hän on tätä samaa perhettä.
Perheet huolehtivat vanhuksistaan ja he asuvatkin lastensa luona. Siitä on paljon iloa ja apuakin perheen äidille, joka tekee kotityöt ja hoitaa lapset, pysyttelee siis paljon kotosalla. Mies puolestaan on paljon menossa ja vaimostaan ja perheestään huolimatta "tarvittaessa vapaa".
Hikkaduwan pääkatua. Tuo ruosteinen motskari lumosi Tellun, onhan Suomeen tulossa kesä ja pyöräkausi sen mukana:D
Rasvaus ja muu hoito on kantanut hedelmää. Monet haavat ja nirhaumat on saatu pojilla paranemaan. Tekee aikaslailla pahaa, kun näin lämpimässä pieneenkin nirhaumaan lentää kärpäset "ruokailemaan". Tänään yksi paikallisesta henkilökunnasta tuli pyytämään apua suonikohjuihinsa. Laitoimme siihen Carmolisgeeliä ja annoimme sitä hänelle mukaankun, viepä ainakin säryt mennessään. Hoidetaan myös henkilökunnan kantapään kovettumia ja haavoja. Paikalliset kävelevät melkein aina avojaloin joten jalat ovat kovilla.
Paikallisilla on yksi "lääke", joka tehoaa heidän mielestään joka vaivaan. Se on Betadine. Ja hyvä ainehan se onkin. Olisimme ostaneet sitä heille tänne apteekista lisää (kun suun rakkoon piti pyytää sitä heiltä ja sit halutti korvata se heille), niin apteekissa oli sitä vain yksi pieni pullo...enemmänkin olisi voinut ostaa!
Eilisen aamun ylläri vessassa, kaksi tällaista. Toinen varsin vikkelänä juoksentelemassa ja toinen sätki selällänsä.
Sanotaan, että torakat tulevat ruuan luo ja skorpiooni tulee torakan luo. Saatte arvata, olemmeko tarkkoja siinä, ettei mitään ruuantähteitä loju huoneemme roskiksessa!
Eilen illalla näimme sitten tämän inhotuksen, oli iltamyöhällä huoneemme oven takana. Peräpiikki suorassa tuo oli sellaiset 15cm pitkä. UGH!
Tellun vanhat sandaalit uusiokäytössä. Hyvin kelpasivat:)
Vammaiskodin pihapiirissä juoksentelee koiraemo poikasineen. Yksi poikasista on takajaloistaan vammainen, kai lonkka ihan vinksallaan. Raukka. Täällä ei lopeteta mitään eläimiä, huonovointistakaan. Se kuuluu Buddhalaisuuteen.
Lenkkipolkumme liepeillä juoksenteleva varaanivauva, vain noi 30cm pitkä. Livahti nopsasti piiloon.
Polulla pyöräilevä polkupyöräilijä.
Kookosplantaasilla palmut on istutettu tarkasti riviin.
Eipä aurinko häikäise silmiä. Lahjoituksena saadut hatut suojaavat poikia paahteelta.
Aamulenkillä on aina mukanamme vammaisen koiran emo, ihan kuin paimentaisi poikia ja meitä:) Tänään se ajoi teepensaikossa takaa varaania, joka juoksi välillä melkein meidän jalkoihin. On muuten vikkelä kaveri...siis se varaani, huh. Jos se tulee ja puraisee, ei siinä kyllä paljon väistellä kerkeä.
3 H:ta: Hasantha, Hesare ja Hellu.
Tässä on noin 35 euroa (5500 rupiaa, Rs). Samanarvoisia rahoja saattaa olla jopa 4 erinäköistä. Osa rahoista on niiiiin vanhoja ja kuluneita, ettei oikein näe minkä arvoisia ne ovat. Ihmeen kestäviä. Ensimmäinen näkemämme sotilas. Muutama vuosi sitten sisällissodan loputtua tamilitiikereitä ei enää näe. Nykyisin armeijan sotilaat ovat joko buddhalaisia, kristittyjä tai muslimeja.
Tänääniltapäivällä lähdemme Colomboon anomaan jatkoviisumeita, etteivät ulosta meitä maasta ennen aikojaan. Samalla reissulla olemme pari päivää Negombossa, joka on 30km Colombosta pohjoiseen.
Kuulemiin ja näkymisiin:)
