Tänä aamuna yritettiin oikein herätyskellon voimalla päästä katsomaan kalastajien saapumista rantaan. Arvatkaa miten kävi?
Väärin arvattu. Nimittäin me olimme ylhäällä klo 5 ja klo 6, mutta kalastajat missä lie. Emme siis saaneet saaliskuvia lainkaan tällä kertaa.
Rannalla oli useampia sukellusfirmoja, jotka kuljettavat pitkänkin matkan päähän koralliriutoille sukellusharrastajia sekä sukellusta opettelevia tuollaisilla veneillä. Kaikissa veneissä oli myös pelastusliivit mukana...niiden kunto oli kyllä vähän niin ja näin.
Jalkojen hieronta hiekan kanssa oli huippua. Aloe vera antoi suojan auringonpaahteelta koko päivälle. Herra oli saanut oppinsa veljeltään. Lopuksi hän näytti kuvallista hierojakorttiaan...epäilimme kyllä kuvasta katsoen, että se oli juurikin veljen kortti...sen verran persoonallisen näköinen tämä herra oli.
Gallen bussiaseman takapihaa. Missä kaikki ihmiset??? No siellä etupihalla ja sisällä. Me etsimme oikeaa bussia. Kun nousimme bussiin, tuli myös mandariinin myyjä sinne kaupittelemaan hedelmiä. Kun rahastajapoika ajoi hänet pois bussin lähtiessä, kauppias yritti vielä ulkopuolelta avonaisesta ikkunasta saada kauppoja aikaan juuri meidän kanssa. Sillä kertaa ei onnistunut.
Seuraavassa tuokiokuvia matkan varrelta:
Paikalliset etsivät varjoa täällä hyvin usein. Lastenvaunuja täällä ei näy juurikaan, vain esim. pihalla tai parvekkeella, joissa lapsi "ulkoilee" rattaissa istuen. Muuten lasta kuljetetaan aina sylissä kantaen. Myös mopon kyydissä lapsi on tiukasti äidin sylissä isän ajaessa. Parin vuoden ikäiset ja isommat istuvat isän edessä pidellen kiinni ohjaustangosta. Kypärä on tietenkin vain isän päässä, joskus myös äidin. Ei koskaan lapsen päässä.
Kalastusveneet ovat aina joukoittain samassa paikassa. Kun kalastajat palaavat aamulla kalastusreissultaan takaisin rantaan, veneiden omistajat yhdessä vetävät veneet vuorotellen hiekkaa pitkin kauas vedestä, ettei nousuvesi vie niitä. Se on varsinaista yhteistoimintaa.
Poliisi valvoo joka paikassa, myös uimarannoilla. Öisin heillä on tietyt paikat juuri rannan tuntumassa, missä seisovat ja vahtivat...mitä sitten vahtivatkaan. Tuohan se turvallista mieltä, kun näkee heitä siellä täällä. Sakkojen saajia on pysäytetty tien varteen aika usein.
Paikallinen ärrä:) Valikoima on laajempi kuin Suomessa, ihan laidasta laitaan. Ja mitä ei ole, se haetaan serkulta tai kaverilta ta isältä. Joskus tuntuu, että kaikki kaupat ja kojut ovat yhtä samaa puljua. Palvelu siis pelaa yleensä todella hyvin.
Bussipysäkkejä oli monia erilaisia, puisia, rautaisia ja tässä betonista tehty. Niissä oli yleensä tosi paljon mainoksia. Naiset täällä käyttävät sateenvarjoa suojaamaan auringolta, onpa sitten valmiina kun tulee sadekuuro.
Täällä on alkamassa sadekausi ja ilma senkun lämpenee. Nyt on päivisin semmoiset vähän reilu +30, öisin 28 tai 29. Meillä ei ole kummassakaan kämpässä ilmastointia, vaan vain katossa oleva "vispilä", joka liikuttaa ilmaa ja näin viilentää oloa. Kun ikkunoita pidetään auki, niin saadaan ristiveto. Joskus on hyttysiä niin paljon, ettei ikkunoita voi pitää lainkaan auki. Sitten vain pistokkeeseen laitettava hyttyskarkote kehiin ja muut konstit. Yöt on nukuttava moskiittoverkon alla.
Nyt on niin, että aasian alibaban mokkula ei oikein vörki ja on pakko luovuttaa kuvien lataus, ikävä kyllä. Ainakin kolme tuntia on yritetty muun touhun lomassa näitä latailla ja eikun vaan vastustaa. Toisena päivänä uudella onnella.
Tuosta ikkunasta otettu auringonlaskutaivas toivottaa mukavia unia kaikille:)
