Alakerran väkeä.
Täällä työpaikallamme on oma kanala ja vuohela talon takana alapihalla. Kukon kelloa pitäisi hieman rukata, meinaa nääs olla vähän häiriöksi aamutuimaan klo 1-2. Siihen aikaan te vasta alatte siellä nukkumaan;) Meitäkin nukuttaa silloin, koska päivät ovat todella helteisiä ja hommaa riittää. Pitää välillä ihan itseään muistuttaa, että tulee mentyä tauolle.
Talon omasta kanalasta saadaan tuoreita munia sekä vuohen maitoa ja muuta tuotantoainesta ruokaamme, joista valmistetaan herkullista ruokaa tässä keittiössä. Sunnuntain tavoitteena meillä oli oppia syömään paikallisella tavalla eli käsin. Se tapahtuu niin, että lautaselle otetaan riisin päälle erilaisia kastikkeita -kana,liha,kala tms.- , carryperunaa, chilikastikkeita, joskus salaattia, vihanneksia ja sen sellaista. Sitten vain ruokalajit sekoitetaan sormin ja aletaan syömään. Ruoka sekoittuukin paremmin käsin ja on jotenkin mehukkaampaa. Syömiseen käytetään vain oikeaa kättä, koska vasemmalla kädellä hoidetaan likaisemmat asiat. Oikean käden sormet laitetaan yhteen hieman kuperaksi ja peukalon kynnen puoleisella syrjällä tuupataan ruokaa tuumaa alle nenän. Makoisaa, niin makoisaa ruokaa ja syömistapa on varsin miellyttävä. Varmasti tietää itse, onko käsi tarpeeksi puhdas syömiseen vai ei. Kokeilkaapa huviksenne edellistä, me osataan jo eikä käytetä enää haarukoita tai muita vempaimia:)
Ruuan kanssa on tarjolla myös riisijauhoista tehtyjä ohuita sipsejä vai onkohan ne tacoja. Koskaan ei ole tarjolla mitään juomista ruuan kanssa. Jos ruoka on liian mausteista, kannattaa ottaa riisiä enemmän tai syödä jälkiruuaksi banaani, niin polte lievittyy. Banaanint täällä ovat todella maukkaita, pieniä babybanaaneja ja niitä riittä joka päivälle. Eikä muuten ole näkynyt banaanikärpäsiä, liekö siksi kun kysymyksessä on luomutuotteet??? Ruoka syödään jäähtyneenä, siten ruokaa pystyy käsittelemään sormin.
Ruokailun jälkeen jokainen pesee itse oman lautasensa.
Tee täällä on todella hyvää, eipä ihme, koska onhan tämä entinen Ceylon, suuri teentuottaja. Työpaikkaammekin ympäröi teeviljelykset.
Päivän puuhia
Eilen olimme oikein todella paljon lasten kanssa ulkona kävelemässä, pelaamassa (kuvassa krikettiä;), laulamassa, leikkimässä jne. Ennen iltapalaa pojat innostuivat pelleilemään ja näyttämään taitojaan voimistelussa. Siinä jalat ja kädet vain viuhui ja nauru raikui. Ainä välillä kuului hellutellu, telluhellu, helou helou. Vaikka yhteinen kielemme lasten kanssa on todella vähäistä, niin yhteys on silti jo luotu ja luottamus kasvaa koko ajan. Tässä paikassa on tehty tärkeää työtä ja on kunnia-asia saada olla jatkamassa sitä. Pojat ovat oppineet ottamaan vastuuta toisistaan, isommat auttavat pienempiä pyyteettömästi. Kodinhoitotyötkin hoituvat osaltaan täysin oma-aloitteisesti tiskausta ja lattian siivousta myöten.
Sunnuntain touhujen päälle rasvailimme poikien käsiä ja jalkoja ja hoidimme pieniä haavoja ja nirhautumia. Niitä alkoi sitten löytymäänkin yhdeltä ja toiselta, koska hoito tuntui mieluisalta ja pojat saivat ylpeillä pikku laastareista:) Pojat olivat onnellisia ja niin mekin:D Siispä KIITOS Leena-lahjoittaja ja muu apteekin väki täällä niin kovin tarpeellisista rasvoista ja muista tarvikkeista. Täällä vähän on paljon ja toivomme, että saamme siitä oppia myös omaan elämäämme.
Kun väki oli jo nukkumassa, me aloimme tekemään yllätystä yhteen luokkahuoneeseen. Maalasimme lattiaan sellaisen autoradan, vähän niinkuin automattoa mukaillen. Siinä on Sri Lankan eri paikkoja ja eläimiä. Jatkamme sitä ilta illalta, kunnes saamme sen valmiiksi. Sitten näette siitä kuvan! Tänään jo pojat leikkivät siinä ja hauskaa oli! Jotain uudenlaista puuhaa sateen sattuessa, niinkuin esim. tänään oli hetken kauhea ukkonen ja vettä tuli kuin aisaa.
Olemme muuten todella iloisia ja ylpeitä itsestämme, että eilen ymmärsimme melkoisen hyvin uuden johtajan kanssa käymäämme keskustelua työstämme ja pystyimme kommunikoimaan hänen kanssaan.
Täällä on meidän voluntäärien lisäksi paikallista henkilökuntaa vaihteleva määrä, mm. keittäjä, yövalvoja jne. Ruoka tehdään pääsääntöisesti paikan päällä, mutta toisinaan kyläläiset tuovat ruokaa tullessaan hartaushetkeen, joka on 3 kertaa päivässä.
Tässä muutamia shingaleesin kielen sanoja: udau denne=voinko auttaa, haraka=lehmä, ayubouan=huomenta/päivää, i stutti=kiitos, eka=yksi, deka=kaksi. Kirjoitusasut on ehken vähän väärin, mutta opetelkaahan nuo kuitenkin, niin laitamme tulemaan lisää.
Tänään oli aivan uskomaton päivä! Saimme olla mukana paikallisissa hautajaisissa, kotona muistotilaisuudessa sekä polttohautauspaikalla, jossa arkku työnnettiin krematorion uumeniin. Matkaa taitoimme tuktukilla sekä päämunkin, entisen ministerin mustalla autolla. Oli todella juhlava ja mieleenpainuva päivä. Länsimaiset vieraat ovat aina suuri kunnia ja heitä arvostetaan kovasti. Tästä päivästä tuonnempana lisää, malttakaa, malttakaa...
Kävimme myös pikaisella vierailulla vanhainkodissa, jossa tapasimme munkki Cunaratanan. Hän lähetti kovasti terveisiä Outille ja Karille sekä Mirjalle:) Teidän terveiset otettiin lämpimästi vastaan. Ensi viikolla menemme tapaamaan häntä uudelleen ja sitten on teetäkin luvassa.
"Samalla tiellä ei ole kahta samanlaista matkaa"
Olemme nyt ja tässä, tällä hetkellä, tällä tiellä yhtä onnellisia, kuin tuo pieni lapsi.
Huomiseen!
