HYVÄÄ HUOMENTA UNIKEOT!
Täällä on päivä jo hyvin alullaan ja vapaajakson viimeinen päivä kutsuu rantsulle.
Keskiviikkona lähdimme jo aamupäivällä Colomboon hakemaan jatkoviisumia maahanmuuttovirastosta. Meidän kanssa oli suomalainen tyttö H, joka tekee meidän kanssa samaa työvuoroa.
Heti alkajaiseksi jäätelönmyyjä yritti torvellaan houkutella meitä ostamaan irtojätskiä. Ostaisitko itse helteellä helpotusta tuolta herralta?
Yhdet "puuystävämme" tutun kadun varrelta
Kaksi tärkeää tavaraa
Tältä pysäkiltä lähdettiin matkaan.
Bussia odotellessa
Paikallisbussin matkalippu Hikkaduwasta Colomboon (n.120km). Hinta 235 rupiaa = 1.60€. Bussissa oli ilmasointi ja hinta oli sen vuoksi kaksinkertainen normaaliin bussiin nähden:D
Pientä ahtautta havaittavissa. Onneksi meillä oli istumapaikka alusta alkaen, vaikkakin yhdellä juuri renkaan kohdalla. Piti istua polvet suussa ja renkaan aiheuttama lämpö kypsytti varpaat matkan aikana.
Auto ei ollut ihan viimeistä huutoa. Tässä näkyvissä ilmastointiluukut, joita ei voinut mitenkään säätää. Niskat meni sen vuoksi jökkiin heti alkumatkasta. Päästyämme n. 3.5 tunnin matkan jälkeen Colombon esikaupunkiin, bussi sammahti keskelle ruuhkaista valtaväylää. No, eipä muuta kuin mummot ulos ja miehet työntämään kadun laitaan torvien soidessa. Otetiin tuk-tuk alle ja eikun menoksi. Siihen jäi bussi.
Tässäpä Colombon ruuhkaa tuk-tukista katsottuna, ihmeen suorat jonot juuri tässä! Meteli on sanoinkuvaamaton ja itsekukin etsii koko ajan sopivaa rakoa mennäkseen ohi toisesta. Yhtäkaikki, taitavia kuskeja ovat, reaktiokyky heillä on kohdillaan ja ovat taitavia tyyttäyksen käyttäjiä ja tulkitsijoita.
Tuk-tuk kuski oli kyllä ihan mahdoton kaveri. Ajoi kuin viimeistä päivää ja ohitti puolelta jos toiselta. Torvi soi ja vauhti oli sen mukainen. Eikä kyllä tainnut olla poika ihan varma, mihin oli menossa.
Muutaman kerran hän kysyi neuvoa risteyksessä viereen pysähtyneeltä kuskilta, kuten tässä kuvassa mopomieheltä. Välillä hän ajoi yksisuuntaista katua vastakarvaan ja teki sellaisia koukauksia, että meinas mummot pudota kyydistä. Summa summaarum mutta perille päästiin ja ihan hengissä.
Tätä ovea etsimme. Oli niin epämääräisen näköinen seutu, että ei meinannut heti hoksata. Sisäänkäynti tapahtui jostain kiertotietä, eikä virallisesta ovesta. Kuljimme jotain alakerran käytävää, jonka varrelle oli kojumyymälöitä ja kansanruokaloita ja muita puljuja. Portaita noustiin ja taas laskettiin, mentiin hissillä ja kuljettiin käytäviä. Ystävällisesti meitä neuvottiin ja perille lopulta osattiin kolmanteen kerrokseen.
MUTTA. Viisumitoimisto oli kyllä auki, mutta maksupiste olikin mennyt kiinni 2 tuntia aiemmin. Neuvottelimme, että emmemkö kuitenkin voisi saada viisumit ja tekeydyimme onnettomiksi ja yksi meistä pää pöydän laidalla leikisti "murtui". Virkailijaa ehken vähän hymyilytti, mutta hän kuitenkin yritti neuvotella maksupisteen hoitajan kanssa onnistuisiko vielä...ei onnistunut. Vähän meinas suututtaa ja toisaalta huvittaakin.
Sitten vaan torille ja bussia etsimään ja nokka kohti Negomboa. Voi valtava mitkä hedelmävalikoimat siellä oli. Ikävä kyllä kaikki omenat ovat tuontitavaraa. Maan omia hedelmiä ovat pääasiassa banaani (keltainen, vihreä ja punainen), mango, papaija, ananas, kookos tietenkin, lime ja muut sitrukset, meloni ja paljon sellaisia, joita emme tunnista. Pitäis olla kuvakirja mukana, kuin sienestäjillä ikään.
Poppareita mausteilla.
Täällä kyllä kierrätetään lasia ja joskus pullot ovat todella kuluneita, mutta kukahan nuo pillit ottaa kierrätysvaiheessa pois pulloista? Tarvitaanko siihen yksi työntekijä? Toisaalta hyvä, etteivät ole roskana kadulla. Kerran sattui, että roskista etsiessämme paikallinen mies neuvoi heittämään roskat maahan. Toisenlaiseen tottuneena olimme epäileväisen näköisiä, mutta hän vaan sanoi "no problem, no problem".
Paikallisbusseja
Colombon valtion bussiasema. Täällä on myös yksityisiä asemia, jotka saattavat olla ihan vierekkäin. Samalla lailla niistä lähti liikenne, mutta valtion bussit ovat huonokuntoisempia.
Matkalla Negomboon (n.40km/1,5h) seisoimme melkein perille asti paikallisten ihmeteltävänä. Koskaan miehet eivät anna istumapaikkaa naisille. Onneksi oli noita tankoja ja remmejä katossa, joista sai pitää kiinni. Kyllä siinä allit sai kyytiä ja heltat heilui, kun yht`äkkiset kaasutukset ja jarrutukset sekä tien huono kunto rytkyttivät autoa.
Voitte taas arvata, naurattiko meitä vähäsen;) Tulipahan koettua seisoviltaan Colombon liikenne!
Negombossa oli modernimpi bussiasema.
Tuk-tuk haki meidät majapaikkaan. Tämä käkkäräpäävikkeläville oli joutuisa kaveri. Ajaessaan jutteli meidän kanssa ja välillä käänsi päätään noin 180 astetta taaksepäin. Pitäähän keskustelukaveri nähdä silmästä silmään. Ajaessaan kirkon kohdalla hän irrotti kädet puikoista ja teki rukousasennon kesken ajon. Hyvä olikin rukoilla, ainakin meidän mielestä kyyti oli sen verran vauhdikasta.
Kävimme kaikki 3 naista illalla Ayurveda-hieronnassa. Paikassa oli myös kissa, jonka epäilimme saaneen myös hoitoja, niin rentona se makoili eikä välittänyt meistä tippaakaan. Täällä on paljon juuri Ayurveda-hoitoloita. Hieronnat tehdään yrttiöljyillä, eri hoidot eri tuoksuilla tai laaduilla. Parin tunnin hieronnan jälkeen olo oli aiks lailla euforinen...kuin tuolla kissalla tuossa.
Majapaikkamme oli pieni gasthouse, jossa oli 4 majoitushuonetta ja upeat yleiset tilat. Keittiö oli moderni ja hyvin varustettu.
Uima-altaan lisäksi pääsimme kahteen viikkoon eka kertaa lämpimään suihkuun, ylellinen olo! Ayurveda-hoidon jälkeen myöhään illalla loikoilimme vielä uima-altaassa mangopuun alla kirkasta tähtitaivasta ihaillen. Ne tähdet, ne tähdet.
Vikkelävillen tekemä ruhtinaallinen aamupala. Vaikka gluteenitonta leipää täällä ei saa missään, niin vatsa on tullut aina täyteen:)
Majapaikka oli 300metrin päässä merenrannasta. Kävimme katsomassa auringonlaskua. Sitä odotellessa seurasimme rannalla kulkijoiden touhuja.
Sydänlämpöiset ja aurinkoiset terveiset kaikille blogimme lukijoille!