Kaupunkikotimme aidan takana kulkee junarata. Kulkiessaan juna on kovaääninen ja tuuttailee tuon tuosta varoitukseksi radalla kulkeville. Onneksemme rataa kunnostetaan juuri nyt, mutta kuulemamme mukaan on lähiaikoina taas kunnossa. Toivottavasti niin, sillä siten matkustaminen on nopeampaa kuin teitse ja kovasti huokeaakin. Sisämaassa junat kulkevat ja sinne mekin menemme muutaman viikon päästä käymään.
Rataa pitkin on myös hyvä kävellä rauhassa liikenteen melulta. Jopa turistit käyttävät sitä reittiä.
Kauniita, niin kauniita sareja ja naisia.
Naapuruston uudisrakentamista. Talot ovat usein täällä kovin pieniä ja sellaiselle "tontille" rakennettuja, että meillä sellaiseen ei mahtuisi kuin koirankoppi. No, rikkaat on tietysti asia erikseen, niitäkin täällä on.
Hymy-Late, hostellimme apupoika. Hän se hakee meille tuoreet kookokset puusta.
"Kotipihan" Buddha
Pihan kukkaloistoa sekä vuokrattava polkupyörä, kun vain uskaltaisi liikenteeseen.
Green bird, joku papukaija tuo tais olla. Ei kuitenkaan puhuva.
Lenkkipolun varrella oleva laidunmaa.
Kerpunkerääjä. Kerpuista tuli aito suomalainen heinäntuoksu vastaan. Muutenkin oli sunnuntain kunniaksi ihan suomen lämpimän suven tuntu.
Noin puolen kilometrin päässä maaseutuasunnostamme on kauppa, jossa valikoima on aikalailla runsaampi, kuin "lähikaupassa". Myyjiäkin oli ainakin 3. Talo on tavallinen koti ja ikkunasta myydään tavaraa. Sieltä sai ostettua myös puhelin- ja nettiaikaa.Paikalliset lapsukaiset olivat siellä ja taas kerran tunsimme olevamme maailman suurin ihme:D
Kalansaalista monessa muodossa:
Pikkukaupan valikoimaa. Eikös olekin siististi esillä, eikä edes haissut!
Torin kalapöytä. Hopean väriset kivasti kylki kyljessä, ehken tonnikaloja ja keltaiset kuin koralliriutalta suoraan.
Tässä kohtaa oli pakko pysähtyä ja katsoa oikein tarkkaan. Kyllä. Katkarapuja ne olivat. Harmaita ja iljakkaan näköisiä, mutta yhtä kaikki kauniisti tarjolla lehvien päällä. Myyjäsetä ihmetteli ihmettelyämme.
Ylä- ja alakuvan tuoksun laitamme teille pullopostissa tulemaan. Kunhan järven jäät lähtee siellä, niin ottakaa pullo vastaan:)))
Oikeasti on todella hyvä tapa kuivattaa kalat, koska niin ne säilyvät parhaiten. Pakastimia ei pahemmin ole näkynytkään. Itsekin syömme täällä työjaksoilla kuivakalasta tehtyä ruokaa ja se on herkullista. Kovasti siinä on suolaa, mutta sitähän tarvitseekin, kun hikoilee paljon.
Pyynöstänne tässä käsilläsyömisen lyhyt oppimäärä:
Ensin ruoka otetaan lautaselle normaalisti kauhoilla ja ottimilla, mutta aina vain vasemmalla kädellä.
Ruoka-aineet sekoitetaan lautasella oikealla kädellä. Sen jälkeen otetaan pieni määrä ruokaa sormenpäillä kasaan.
Sormet ovat ikäänkuin kouruna.
Peukalo laitetaan ruoka-annoksen taakse, sinne kämmenen pohjaan...
...ja peukalolla ruoka työnnetään ääntä kohti. Sormia ei siis tarvitse laittaa suuhun. Vasen käsi lepää koko ajan sylissä tai pöydän reunalla.
Helppoa kun sen osaa. Ja ihan miellyttävä tapa, ei tarvi ylimääräisiä härpäkkeitä.
Syömme tällä tavalla kunnioituksesta paikallisia kohtaan ja pyrimme toimimaan muissakin käytännön asioissa mahdollisimman paljon heidän tapojensa mukaisesti. Syömistapamme onkin saanut aikaan myönteistä huomiota ja ilahtuneita ilmeitä:)Riisi on usein punaista, joka on todella terveellistä ja alentaa kolesterolia. Lisäksi se on huomattavasti makoisampaakin, kuin Suomessa tarjottava valkoinen pitkäriisi. Ja mikä ihmeellisintä, vatsa toimii paremmin näillä työjaksoilla, kun syömme päivittäin pääasiassa riisiä. Ruokajuomaa ei ole koskaan tarjolla. Paikalliset työntekijät taitavat vähän hemmotella meitä, kun tarjoilevat ylimääräisiä herkkuja meille tuon tuosta, esim. keksejä, vaaleaa leipää (leipääkään ei ole ruokailussa tarjolla), karkkia, jätskiä, kiisseliä jne.
Täällä tuppaa tulemaan viiksiin hiki. Päivälämmöt on reilusti yli 30 ja yölläkään ei laske alle 30. Ei lämmin luita riko;)
Todellista viisautta on se, että kunnioittaa tekemiään yksinkertaisia asioita, sillä ne voivat viedä ihmisen sinne, minne hänen tulee mennä.
