Vierailimme vanhainkodilla ihan tämän Hikkaduwan liepeillä. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaa, meitä halattiin ja ihoamme siveltiin. Saimme poskisuukkoja näiltä suloisilta vanhuksilta. Niitä jaoimme myös heille. Halasimme ja silitimme heidän päätään.
Ehtooväen aamupäivän rauhaa
Paikalla on näköjään miehiä 24, naisia 47, hospitaalissa ei yhtään ja muuten vaan pois paikalta 2 miestä ja 4 naista.
Aamun lehdet tuodaan ovelle asti.
Johtajatar oli aluksi hiukan yrmeä, mutta ilostui heti, kun kuuli meidän olevan hoitajia Suomesta. Saimme kierrellä oppaamme kanssa vapaasti joka puolella.
Yksi naisten puolen huoneista.
Miesten puoli oli erillään ja ilmeisesti naiset ja miehet eivät saaneet käydä toistensa majoitustiloissa.
Muutamilla asukkailla oli pienemmät huoneet, vain 2-3 vanhukselle.
Miesten majoitushuone. Noin 50 petiä siinä ihan vieri vieressä.
Katsokaapa tuota sänkyä ja pyöräkin varastoituna oman huoneen oven pieleen!
Naisten puolen harrastetila. Ompelukoneita ainakin siellä oli.
Harja, potta ja läpsykkäät aina saatavilla. Kaikki muu tarvittava on jokaisen omassa sinisessä pikkukaapissa.
Vanhukset kertoivat olevansa todella tyytyväisiä ja iloisia asuessaan tässä "kodissa". Siellä on kuulemma rauha ja rakkaus. Sen kyllä vaistosikin heti, kun paikalle meni ja tapasi näitä ventovieraita, mutta niin tavattoman tutun tuntuisia lähimmäisiä.
Aioimme lahjoittaa rahaa vanhainkodille. Oppaamme sanoi, että on parempi osallistua jollain tavalla konkreettisesti kodin toimintaan. Siitä olisi iloa ja valtava apu vanhuksille ja työntekijöille. Ja siten rahat menevät varmasti oikeaan tarkoitukseen.
Niinpä sovimme johtajan kanssa, että kustannamme ja järjestämme meidän perheemme kanssa seuraavan aamun aamiaisen. Tässä asia kirjataan kalenteriin kohtaa 4.5.2012. On tapana, että monet lahjoittajat ja auttajat toistavat perinteen joka vuosi samana päivänä. Saapa nähdä, kuinka meidän käy.
Nimemme on kirjoissa ja kansissa mainittuna päivänä.
Iltapäivä kuluikin sitten ruokaostoksia tehden seuraavan aamun aterialle. Gallen kaupungissa on iso vihannes- ja hedelmätori, josta saimmekin melkein kaiken tarvittavan. Vain riisit, kalat ja mausteet haettiin muualta.
Lahjoitimme operaatioon sata euroa kumpikin. Rahalla sai koko päivän ateriat noin sadalle hengelle. Saako sillä hintaa kotosuomessa päivän ateriat?
Banaanin kukkia ruuanvalmistukseen
Seurasimme tavaratoimituksen tuontia torille. Aivan mahdottomia lasteja kantoi tämä laganlaiha mies pitkiäkin matkoja!
3 kohtalaisen kokoista blackfishiä (tonnikalaa).
Paloittelupuuhissa ulkona pihakiveyksellä talon nuori isäntä. Vähän oli nämä kalat erilaisia sisältä kuin tutut kotimaisemme.
Illan pimeässä pään päällä keikkui suuren suuri banaaniterttu. Pienen pihan suuresta kasvustosta osa.
Paloitellut kalat keitettiin pihan nuotiolla kypsäksi odottamaan seuraavan aamun ruuanlaittoa vanhainkodilla.
Illan päätteeksi tiskasimme astiat pihakaivolla lähes täyden kuun kumottaessa yllämme ja banaanitertun kypsyessä melkeinpä siinä käden ulottuvilla. Ah, niin lämmintä ja samettista.
Tätäkin tulee ikävä!
Aamun valjetessa meitä avustettiin pukemaan sarit ylle. Se on kunnianosoitus paikallisia kohtaan, kun länsimaalainen käyttää sitä. Kyllä asumme saivatkin vanhainkodilla positiivista huomiota.
Aamulla pihalla oli jo muutama vanhus odottamassa meitä.
Infotaulussa oli jokaisen päivän kohdalla mm. ruuan lahjoittajat, kuten aikaisemmin myös Lotus Hillissä.
Siinä nimemme näkyy, kuten huomaatte. Ihan vaan arkisesti Tellu ja Hellu. Täällä ei sukunimiä tarvita:D:D
Aamu valkeni ja niin me lähdimme koko perhekunta vanhainkodille. Ensimmäiset olivat siellä jo heti viiden jälkeen. Tavarat lastattiin myös tuk-tukkiin ja arvatkaa vaan, oliko se täysi! 4 säkkiä riisiä, patoja, kattiloita, vihanneksia ja hedelmiä pussikaupalla, iso kaasupullo. Pari ihmistä vielä lisäksi, niin jo oli kulkupeli täysi.
Ruuan valmistukseen osallistui talon asukkaita, työntekijöitä sekä me perhe.
Oppaamme, jolla on kotinsa yhteydessä ompelimo, pyysi myös 3 työntekijäänsä mukaan savottaan ja antoi heille sitten loppupäivän vapaaksi. Onnistuisko meillä sama? Savotta oli siis ohi jo aamukahdeksan aikaan ja vanhainkodin väki saanut breakfastinsa.
Perheen lapsetkin olivat ensimmäisten joukossa mukana vanhainkodilla.
Pulikka ja tekijä melkein saman kokoisia:) Olisko kookosraasteen jauhamista...
Iski tiskihuki
Punariisiä ja currykalapataa.
Munakoison paloittelua.
Kaikki työt tehtiin lattian rajassa. Vaikeamminkin liikkuvat vanhukset pääsivät jotenkin kummasti istumaan lattialle ja siitä ylös. Ihan itse.
Jälkiruuaksi hedelmiä, hedelmiä, hedelmiä...
Kurpitsaa...
Sipulia...
Hellalle mahtui muutamakin pata.
Ruuan teon jälkeen paikat porstattiin sisällä ja ulkona.
Lime on erittäin hyvä mauste lihaan, kalaan, salaattiin, hedelmiin, kasviksiin...ihan kaikkeen.
Kunpa osaisi tuoda tätä ruokakulttuuria tuliaisina itselle ja muille. Vaikka ehkä äkkiseltään tuntuu, että aina vaan riisiä, niin terveellistä tämä joka tapauksessa on. Leivät ja muu höttö on poissa, rasva terveellistä kookosta jne.
Ei onneksi ollut koulupäiväkään, koska on tulossa täysi kuu ja sitä juhlitaan muutama päivä joka kuukausi. Koulusta on silloin vapaata.
Ruuan valmistuksessa oli mukana yksi mies, liekö miesten puolen työntekijä??
Rukoilijat, kiittäjät.
Vanhukset siunasivat ruuan.
Lahjoittajien kuuluu viedä siunattu ruoka temppeliin saattueessa. Eihän siinä mikään auttanut.
Voi näitä lämpimiä tervehdyksiä ja pysähtymisiä, katseita ja hymyjä!
Välillä piti lapsia viihdyttää, että he jaksoivat menossa mukana. Ja hyvin kyllä jaksoivatkin.
